Oikeastaan tämä nykyinen sää taitaa olla niitä kelejä, jotka vaikuttavat mielentilaani. Jatkuva maitolasimainen ilmanala... tukahduttaa. Ahtaanpaikan kammoni varmaan tulee paremmin esiin, kun näyttäisi tuo hengitettävän ilman osuus olevan lähes olematon.

Ehkä juuri samasta syystä se eilinen lenkki oli niin alusta loppuun asti lähinnä kärsimystä eikä mitään jumalanpalvelusta. En muuten muistanut kiviuhriakaan antaa, joskin eipähän sitä lumen aikana kauheasti kivia tuntemuksien mukaan jatkossakaan kaivella...

Taidan yrittää lähestyä kaikkia ongelmiani puhelimitse ja kirjeitse. Eilen se jäi valitettavaan kirkollakäyntiin ja yleiseen hohhailuun. Tänään on pakko irrottaa itsestään enemmän. Otettava luuri käteen ja sovittava jotain asioiden eteen päin menon edistämiseksi.

Ja jos ei muuta sahattava puita liiterissä, siivottava kanihäkit, ripustettava tallilyhdyt seinustoille ja siivottava esim. sauna joulukuntoon, vaikkei joulusta olekaan tietoa.

Jos huhut pitävät paikkaansa, on ns. joululista kokoaikaista eli aamuherätyksiä ja iltasellaisia tulee kaksinkertainen määrä tähän verrattuna. Olisi sulaa hulluutta jättää tämä asia huomiotta ja alkaa vaivuttaa itsensä siihen luuloon, että jossain vähäisten vapaiden aikana jaksaisin mitään joulusiivouksia...

Positiivista tässä päivässä on se, että heräsin suhteellisen ajoissa tähän päivään, että on jopa mahdollista, että tuntisin illalla saaneeni jotain aikaan.

Mutta kuten aina, totuus on tarua ihmeellisempää, joten saas nähdä.