Ovat sieltä ja syvältä. Exä tuli odottamaan kultahäihin lähtöä. Noup. Ei omiinsa vaan vanhempiensa.

Keksin hienovaraisen keinon viestittää appivanhemmille ja muullekin exän lähipiirille, etten aio olla kuvioissa mukana tänään, en huomenna ja ehken never-ever. Jätin nimeni pois kortista... En minä lähde hanurihommiin Volta-imurini kanssa. En ainakaan tänä päivänä ja rektaalihoitoja antaneena hoitajana en taida oikein innostua minään päivänä...

Positiivista on se, että exä lähtee taksilla tunnin päästä ja juhlista vain hakee tavaransa täältä ja lähtee kotiaan.

Jäänkin lähinnä jännittämään tätä nuorta paria, että häipyvätkö illan mittaan vai jäävät vielä yhdeksi yöksi.

Miniäehdokas on hiljainen ja pieni ihminen. Hiljainen ainakin näin ensi kerralla. Tulivat niin myöhään, että olevinas hyydyin jo heti parin tunnin päästä ja lähdin pyörimään kissojen yöhön.

Valvoin varmasti yli puolen yön ja kissaa oli kyljen päällä ja jaloissa ja ja ja

Aamulla heräsin, vaikka oli pimeää. Olisin halunnut vaihtaa jalan asentoa. Jalka ei nimittäin ollut tietämykseni mukaan ollenkaan puusohvalla, vaan sen viereisellä pöydällä... joten hivuttauduin hiljakseen, kunnes kissan kieli alkoi lipoa jalkapohjaani. Hienovarainen ilmoitus, ettei sitten enempää...

Kun luonnon kutsu kävi liian voimakkaaksi päätin nousta ylös ja käväistä hotellissa. Kissat molemmat makasivat jalkopäässä... ei ihme, ettei emännän jalat sohvalle mahtuneet vaan piti pöydällä osittain maata...

Ja kun kello olikin jo viisi, keitin kahvit ja mietiskelin siinä elämääni. Mielenkiintoista puuhaa, josta on riittänyt ajatusta joka aamulle...

Ja sitten keksin, että voisin lähteä kävelemään kun valaistuu. Joten odottelin tunnin ja pistin jo ulkoiluvaatteetkin päälle... sitten kuulin kuinka tuuli ujelsi ulkona ja päätin, että lunta tulee vaakatasossa... joten aloinkin puuron keittoon.

Kun puuroa syödessäni tajusin päivän valjettua, ettei hemmetti siellä edes kovin tuullutkaan vaan ilmeisesti tuossa huoneessa äänitehosteet ovat vain voimakkaammat... harmitti, mutten lähtenyt puuron jälkeen lyllertämään minnekään, vaan suuntasin telkkarinkatseluun, jotta olisin hiljakseen.

Koirat olivat tytön huoneessa, joten hiljaista oli. Mielenkiintoinen tiibetiläisten elämästä kertova dokumentti tuli telkkarista ja siinä katselin ja lepuutin jo silmiäkin siinä kiinni. Kohta nukuin suu auki... istualteen. Sitten kävin maate ja heräsin kun tyttö tuli aukoman ovea. Kello oli 11.

Että sillä lailla, sanoi Tarvajärvi.

Ääh, lähden tarkistamaan maailman tilannetta. Eli lukemaan lehtiä, vaikkei siellä varmastikaan ole kuin joka toinen sana Sika-alkuinen.