Yritän ainakin innostaa näin itseni kohti suurta voimainponnistusta. En tiedä tekisinkö maximum attakin nyt keittiöön... yöks. Toisaalta jos siinä tiskatessa siivoisi jääkaapin ja kuuraisi laatoitusta hellan luona. Maustehyllykin on pölyn peitossa kuten vähän kaikki muukin.

Olen myös miettinyt, että josko vaihtaisi jouluverhot.... tai siis punaiset verhot, olisivat sitten kerrankin ajoissa. Tai sitten en. Voi miniä ajatella minun olevan jouluihmisiä toden todella - ja sitähän minä en ole. En tosiaankaan. Vaikka mitä väliä mitä miniä ajattelee, eihän hän joudu kanssani asumaan. Eihän?!

Kannattaakohan kenenkään asua kanssani? Tämä boheemisuus ottaa joskus itsellenikin lujille. Ja tähän tulen vajoamaan syvemmälle nyt kun olen näennäisen kurjuusrajan alapuolella tehdessäni tätä 50% työaikaa. Ja puolikasta palkkaakin.

Apus, siitä tuli mieleen, että pitää hakea näiltä puolikkailta ajoilta työttömyyskassasta kinkkurahat. No, ilmankin siis tulee toimeen, mutta kerran ne minulle kuuluu, kai sitä voi hakea. Ennen kuin siis unohtuu milloin teki täyttä listaa ja milloin puolikasta.

Onneksi en ole vielä syönyt aamupalaa, tulee vielä hetken rauhaa, ennen kuin hyökkään tiskivuorta kohti.