Noup. Ei mitään merkkiä alistumisesta millekään syksymasennukselle. No, ei ainakaan vielä, mutta viime viikon huonosti nukkumiset ovat saaneet minut nyt perusuuvuksiin. Väsyttää viimeistään puolilta päivin. Ja kun on aamuvuorossa... hieman hankala könytä pötköttämään sänkyyn...

Ja sama väsymys viedään sitten tuliaisina kotiin asti. Ja yritetään ehkä sinnitellä ruoka-aikaan asti ylhäällä sitten pienet tirsat kenties ja sitten illalla muka ajoissa nukkumaan ja pirteänä aamulla. Pah.

Joten minua väsyttää nyt aivan kauheasti. Ja on taas kerran nälkäkin. Kyllä se työ palautti taas ruokahalut. Kiitti vaan kaikesta. Ai niin joo, väsymyshän alkoi vapailla. Ei siis enää ikinä vapaille. Ei muuta kuin ruoska viuhumaan ja silleen.

Mielialat menevät vuoristorataa. Ei mitään huippu DisneyWorld-juttua kuitenkaan, taitaa olla lasten alle 7v, juttu, mutta minullehan sekin on näillä voimilla - huh-huh.

Ja hommat laahaa. Halot on kauppiaalla ja pankkiasiat hoitamatta. Miehen tavarat on ihan eri paikassa kuin mies ensi torstaina ja ja ja shit happens all the time.

Ja reissukin lähenee ja valmisteluja pitäisi tehdä muutenkin kuin teoriassa. Tuntuu, että kaninhäkit on siivottava ennen matkaa... ei siis oikeasti ole tarkoitus ottaa kaneja tai niiden häkkejä mukaan, mutta ne pitäisi siivota ja tuntuu, ettei voi lähteä ennen kuin se homma on tehty. Ja ne halot ja talvinakit autoon. Tai sitten tytär ei aja autoa jos on lunta maassa. Eihän sen ole pakkokaan, kun ei ole töitä ja ja ja

Nyt lähden ihmettelemään, miten wokki voi olla yhtä aikaa palanut ja umpijäässä....