Takana hyvät yöunet. No, niissähän minulla ei olekaan ollut ongelmia. Ongelmia aiheutuu, jos herää muiden aiheuttamiin ääniin. Koirat ovat kaiketi tyytyväisiä ja ehkä väsyneitäkin eilisen metsälenkkiin. Nukkuivat kiltisti siihen asti, kunnes heräsin kääntyilemään.

Ikkunasta ei näy mitään yli 50 millin sateeseen viittaavaa. Äitini epäili sen osuvan tälle kulmalle. Asumme niin kaukana toisistamme - onneksi vain fyysisesti! - että epäilen äidin kulmia. Pelkäänpä, että poikani on niillä kulmilla eli itäisessä Suomessa.

Täällä satelee hiljakseen. Voisi lähteä kävelemäänkin, mutta olen päättänyt pitää välipäivän jo eilen. Tuntuisi paremmalta touhuta nyt vaikka kanien kanssa. Tuollainen kottikärrykuormallinen niitettyä syysheinää painuu äkkiä häkin pohjalle ja kun sitä painumista on tapahtunut viime siivouksen jälkeen jo useita päiviä, on syytä ottaa asia hoitoon, vaikka kanit näyttävätkin pulleita ja tyytyväisiltä. Paitsi sisäkanimme.

Hermeliini siirrettin kesälomalta takaisin tyttären huoneeseen ja on nyt niin sivussa, että tuntuu jäävän ihan huomiotta. Lisäksi pentua pitelee lähinnä henkisesti filmivaneri oviaukossa pois siitä huoneesta, joten sinne könyäminen ja tavarameressä kahlaaminen ärsyttää minuakin. Toteammekin kanin kanssa, että PUR-PUR sullekin. Senkin häkki on siivousta vailla, joten kyllä tässä saa voimailla ilman kävelyäkin. Sitäpaitsi. Jos ilma tuosta iltaa kohden paranee, mikä estää meitä kolmea naista/narttua lähtemästä iltakävelylle? Ei yhtikäs mikään.

Aloitin uuden kirjan samantien. Eläkkeellä oleva Ylen pamppu Sakari Kiurukin kuulun niihin! Siis omaishoitajiin, pöhköt. Kirjoitti kirjan vaimonsa AVH:sta. Tai siitä kuntoutumisesta ja merkityksestä meille omaisille ja läheisille.

Mikä ärsyttää näissä kolmessa kirjassa? Osaavatko miehet vain kirjoittaa vai ne ainoat omaishoitajamiehet (Ollilla itse oli AVH) suuresta omaishoitajajoukosta, haluavat kertoa miten kamalaa tämä on? Ihmetyttää. Asia alkaa painamaan tosissaan. Löytääkö miehet aikaa tähänkin hommaan paremmin vai eikö heillä ole muita kanavia terapoida? Ja miksi kirjoitukset ovat olleet hyvin sellaisia tunteettomia - vailla särmää ja minun mielestä oikeutettuja ja inhimillisiä tuntemuksia tämän suuren elämäntilanteen aikana?