Omaishoitajille pitäisi olla oma kurssi, miten selviytyä erilaisista ongelmista esim. auton kanssa. Ja jos asuu omakotitalossa - herranjestas! Aivan sama vaikka hyppäisi heti ristiinnaulittavaksi. Voisi kärsiä vähemmän. Tosin kuolisi...

Raivostuttaa se, ettei omaishoito edes ole mikään työikäisen (lue: velallisen) ihmisen todellinen vaihtoehto. Se mitä korvausta siitä saa, ei riitä normaalimenoihin, saati sitten sairaan ihmisen kanssa elämiseen.

Omaishoitajaksi voi joutua siinä uskossa, että kyllähän minä tämän jaksan. Että tämä on nyt se ylämäki tässä avioliitossa. Ja saanpahan olla kotona. Mutta on todella raskasta ottaa vastuuta toisesta ihmisestä 24 h vuorokaudessa. Sekin syö voimia, että kysytään miten sairastunut voi. Minun vointini on siis suorassa suhteessa minun vointiini. Miksi hän sitten aina itse sanoo voivansa hyvin? Ja miksi  minä tunnen itseni väsyneeksi?

Että minä olenkin paaria nyt monella tapaa. Olen hoitaja (alipalkattu-ylityöllistetty) ja omaishoitajakin, tosin en saa siitä maksua, kun miehen on oltava osastolla aina kun minä olen töissä. Mutta vapaat meneekin sitten tehdessä samoja töitä kuin palkkatöissä. Kuka hullu vapaata haluaisikaan?