Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet.

Mitä enemmän kärsii, sitä paremmin näkee pienetkin ilon aiheet. Näin olen huomannut. Kärsimykseni ei tosin ole fyysistä, vaan enemmän henkistä uuvuttavaa taistelua omaisen kuntoutumisessa. Pitkää, turvatonta kulkua eteenpäin. Ja taaksepäin. Silloin on opeteltava näkemään pieniä asioita. Sillä suuret asiat ovat liian suuria ja liian kaukana - ainakin minulta. Usein ainakin tuntuu siltä. Vai enkö uskalla tai jaksaisikaan. Pienempikin riittää.