Minä vihaan tätä hiljaisuutta -
täällä on  kaikki kuollutta.
Sänkyni ei valita vaikka lyön sitä,
seinät eivät kerro minulle
satuja illalla.
Peili on sulkenut silmänsä,
sillä se ei pidä minusta.

Minä vihaan tätä sairasta elämää -
se on keinotekoinen
alusta loppuun,
hiljainen, typerä ja alistunut.
Vain kuolema saapuu
aitona ja väkevänä
ja rikkoo kehän.
- Kirsi Kunnas -

 Osallistun työssä loppuvaiheen hoitoon. Ennen puhuttiin terminaalivaiheesta sitten saattohoidosta. Kyse on siis kuitenkin samasta ihmisen elämän päättävästä vaiheesta ennen kuolemaa Exitusta. Usein hoidettavat ovat jo valmistautuneet ajatukseen kuolemisesta ja kokevat sen luonnollisena ja vapauttavana.

Nekin asukkaat, jotka eivät lukeudu loppuvaiheen hoitoon, saattavat toivoa jo elämänsä päättymistä. Syynä voi olla voimattomuuden tunne, kipujen aiheuttama väsymys jne. Eräs asukas sanoi tuntevansa, ettei keho enää jaksa. Mieli hänellä on kirkas ja tasapainoinen. Hän on sinut kuolemisen kanssa.

Kysyin häneltä mielipidettä eräänä päivänä kerrottuun uutiseen, jonka mukaan on tutkimuksia käynnissä, joiden tavoitteena on löytää keino elää ikuisesti. Mitä tämä rouva ajattelee sellaisesta. Hän kauhistui. On aika elää ja aika kuolla. Samaa mieltä olen minäkin. Millaisen omnipotenssin tunteen se meille aiheuttaisikaan, kun kaikki ikävät asiat voisi siirtää ikuisuuteen. Todeta uudestaan ja uudestaan: huomenna.

Oma suhtautumiseni kuolemaan on vähäisenkin kokemuksen kautta muuttunut omasta mielestäni luonnolliseksi. Ei ole vaikea hyväksyä iäkkäiden ja sairaiden ihmisten kuolemaa. Kaivoin esiin viime vuonna hankkimani kirjan kuolemasta. Juha Hännisen Kuolevan kipu ja kärsimys. Etsin lähinnä työkaluja kuolevan ihmisen omaisten kohtaamiseen ja tukemiseen.

Kirjoittaja kertoo lääketieteen kehittyneen niin, että kuoleminen on pitkittynyt ja "tehnyt rauhallisen ja helpon kuoleman aiempaa vaikeammaksi." Kyllä sen huomaa näin kentälläkin. Valitettavasti hoitotestamentit ja hoitotahto eivät ole yleistyneet niin, että voisimme hoitaa kuolevaa eikä heidän omaisiaan.

Koska lääketiede on suonut keinoja pitkittää elämää viikoilla, omaiset vaativat niiden käyttöä, vaikka se vain pidentää kuolevan kärsimystä. Luonnollisesti kipua pystymme hoitamaan, mutta usein myöskään ruoka ei enää maistu eikä nieleminen onnistu, hoidon yhteydessä tehtävä kääntely tuntuu kipuna ja elämänlaadun heikkous lisää kärsimystä.

Jääkööt tämä aihe tähän koska olen vasta kirjaa selaillut ja alkutekstit lukenut.