Onko meidän pakko löytää ratkaisu?
Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa?
- Seinäkirjoitus -
Pitäisi tehdä nippu hakemuksia. Siis nyt se alkaa. Eilen väsäsin miehen työelähakemusta. Sen verran neuvoja sain taannoin Kelan toimistossa käydessäni, että kiireesti vain laittamaan hakemusta, että pääsevät siellä käsittelemään. Pirullista miettiä, mistä löytyy koulutodistukset, kun on vaikea noin viralliseen paperiin laittaa miehen vastauksia tarkistamatta todistuksista. Selvä epäluottamuslause....
Joka tapauksessa muistelin, että tänään olisi Kelan vastaanottopäivä periferiassa. Juu, en ollut oikeassa. Eli tuli taas tämä viikko täyttöaikaa. Pitänee jatkaa pähkäilyä yövuorossa, sillä niitä taas kaksi on peräkkäin. Turha yrittää mitään soitella yövuoron jälkeen neuvoja kysyäkseen, sillä aivot ottavat ja antavat tiedot samantien mappi Ö:hön.
Kaipaisin niin kovasti erästä kirjaa, jota opiskelun aikana vihasin. Kelan opasta tarjoamista palveluista. Nyt olen saanut pienet oppaat elämän eri vaiheisiin, mutta onkohan niissä kuin tiivistelmät asiasta?
Lisäksi opintolainankoron maksattamista valtiolla pitää hakea. Muutamaa sosiaalipalvelua, jos joskus mies saisi tulla kotiutuksen läpi kotielämää viettämään. Lisäksi on haettava hoitotukea ja vammaistukea ja ja ja prkl, miksei noitakin papereita vois automaattisesti laittaa hakuun, kun nähdään ettei ihmisestä ole työelämään takaisin?
Ilmeisesti kyseessä on se kuuluisa ajattelumalli, ettei anneta jos ei hae. Sitten istuu jokin sossun täti pelkästään kertomalla, mitä voisit hakea. Siis jos hänellä on aikaa paneutua juuri sinun asioihisi ja jos et onnistu heti menettämään itsehillintääsi.
Jaa-a. Ehkä pitäisi ottaa yhteyttä AVH-yhdistykseen. Tai edes omaishoitajayhdistykseen. Jos ei omasta sossusta saa kuin empatiaa osakseen ja hakemuksen, jos ymmärtää sitä itse pyytää.... Tarvitsisinko jotain puolueetonta avustajaa ihan itse miehen etuja ajamaan?
Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa?
- Seinäkirjoitus -
Pitäisi tehdä nippu hakemuksia. Siis nyt se alkaa. Eilen väsäsin miehen työelähakemusta. Sen verran neuvoja sain taannoin Kelan toimistossa käydessäni, että kiireesti vain laittamaan hakemusta, että pääsevät siellä käsittelemään. Pirullista miettiä, mistä löytyy koulutodistukset, kun on vaikea noin viralliseen paperiin laittaa miehen vastauksia tarkistamatta todistuksista. Selvä epäluottamuslause....
Joka tapauksessa muistelin, että tänään olisi Kelan vastaanottopäivä periferiassa. Juu, en ollut oikeassa. Eli tuli taas tämä viikko täyttöaikaa. Pitänee jatkaa pähkäilyä yövuorossa, sillä niitä taas kaksi on peräkkäin. Turha yrittää mitään soitella yövuoron jälkeen neuvoja kysyäkseen, sillä aivot ottavat ja antavat tiedot samantien mappi Ö:hön.
Kaipaisin niin kovasti erästä kirjaa, jota opiskelun aikana vihasin. Kelan opasta tarjoamista palveluista. Nyt olen saanut pienet oppaat elämän eri vaiheisiin, mutta onkohan niissä kuin tiivistelmät asiasta?
Lisäksi opintolainankoron maksattamista valtiolla pitää hakea. Muutamaa sosiaalipalvelua, jos joskus mies saisi tulla kotiutuksen läpi kotielämää viettämään. Lisäksi on haettava hoitotukea ja vammaistukea ja ja ja prkl, miksei noitakin papereita vois automaattisesti laittaa hakuun, kun nähdään ettei ihmisestä ole työelämään takaisin?
Ilmeisesti kyseessä on se kuuluisa ajattelumalli, ettei anneta jos ei hae. Sitten istuu jokin sossun täti pelkästään kertomalla, mitä voisit hakea. Siis jos hänellä on aikaa paneutua juuri sinun asioihisi ja jos et onnistu heti menettämään itsehillintääsi.
Jaa-a. Ehkä pitäisi ottaa yhteyttä AVH-yhdistykseen. Tai edes omaishoitajayhdistykseen. Jos ei omasta sossusta saa kuin empatiaa osakseen ja hakemuksen, jos ymmärtää sitä itse pyytää.... Tarvitsisinko jotain puolueetonta avustajaa ihan itse miehen etuja ajamaan?
Kommentit