En kai lakkaa koskaan ihmettelemästä tätä juhlakonseptia, jossa itse humu pidetään aattona ja itse juhlapäivä kärsitään jos ei muusta niin väsymyksestä. Juhlapäivä toivutaan. Hyvät ihmiset nyt on vasta joulu!

Muuttunut elämäntilanne vaatii muutoksia juhlapyhien viettoonkin. Pitää ensi vuonna aikaistaa kinkunpaistoakin, sillä tuon kinkkurasvaisten uunipeltien pesu jäi paistoa seuranneeseen päivään eli aattoon... grrr.

Pientä vierailun uhkaakin oli eilen, mutta minne lienee vieraat jääneet. No, odotus jatkuu sitten tällekin päivälle. Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan. Olisi tarkoitus lähteä joulukävelylle, joten kunhan eivät pihaan törmäisi juuri kun koirat on valjaissa. Siinä on kaksi hurjapäätä, jos pitää ottaa pakkia lenkille lähdössä.

Eilen lunta oli kuuraa enemmän maassa ja pakkastakin vajaa yksi aste. Tuuli kylmensi vielä ilmaa ja käynti hautausmaalla nipisteli varpaita ja käsiä vielä autossakin. Ja tietysti ostamani öljykynttilät kestävät pitkään, sillä ne sammuivat tuulessa kohta syttymisen jälkeen. Sitten keksin kerätä jäteastiasta käytettyjä kansia suojaksi, mutta ne nököttävät vain kahden kynttilän nokassa, koska seuralaiseni eivät enää suostuneet kiertämään samoja jälkiä takaisin.

Nyt keli on plussan puolella melkein asteen verran. Piiskoo vettä tuulen mukana, mutta lenkille on kyllä päästävä, muuten hajoaa pää. Ei ole kankkunen, jos ei sitten sokerihumalasta, mutta hapenpuute alkaa riivata. Pitänee tästä lähteä tiedustelemaan keittiöön, joko vihdoin mies on juonut aamukahvinsa. Eihän sitä ole kestänytkään vielä kuin pari tuntia. Boring, boring. Yleensä käyn hoputtamassa, mutta nyt on joulu....