JOULUEVANKELIUMI KALEVALAMITALLA

Antoi käskyn keisarimme,
ahdisteli Augustinus.
Veron raskaan alle menköön,
kukin joutuin jolkutelkoon.

Ensi kerran näin nyt sattui
ajalla Quiriniuksen,
vakavan sanan sanojan,
käskyn haltijan kavalan.

Kukin lähti mennäksensä,
nimiään kirjoittaaksensa
listaan oman kaupunkinsa,
tuville tutuksi tulleen.

Galilean Joosef jätti,
hylkäsi hän Nasaretin
mennäkseen nyt Beetlehemiin,
kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.

Läksi matkaan myös Maria,
kihlattunsa, kaivattunsa,
joka vartos pientä lasta,
vesaa rinnan alla kantoi.

He kun pääsit Beetlehemiin,
tuli aika synnytyksen.
Syntyi poika potranlainen,
ihanainen, kaunokainen.

Esikoisen, ensimmäisen
kapaloihin äiti kääri.
Majakseen ei ollut muuta
parempaa kuin tallin seimi.

Lampaitansa vartioitsi
öinen joukko paimenia.
Enkelparvi, Herran kansa
pahoin pelkoon miehet peitti.

Sanoi enkel´: "Ällös pelkää,
kerron teille suuren riemun:
syntyi vapahtajaksemme
perillinen Daavidille.

Kristus on hän, Jumalamme,
Herra kaiken maan ja taivaan.
Tää on merkki, kuulkaa tarkkaan:
seimen oljilla makaapi."

Tuli suuri sotajoukko,
enkelkuoro ihmeellinen.
Lauloi kunniaa Jumalan
ylistäen Valtiataan:

"Jumalan nyt olkoon kaikki
kunnia ja kiitoksemme.
Olkoon rauha ihmisillä,
rakkaus ikuinen heillä!"

Läksi poijes enkelparvi,
paimenet jo kiireen huomas:
"Beetlehemiin mennään tästä
ihme suuri toteamaan!"

Näki joukko paimenien:
siellä Joosef ja Maria,
kapaloissaan pieni lapsi,
makaamassa seimessänsä.

Kukin kertoi kuinka tiesi
pienoisen pojan tarinan.
Ylen paljon ihmetteli
jokainen, joka sen kuuli.

Pani talteen syömmehensä
kaiken kerrotun Maria.
Mietti hiljaa, tunnisteli,
ihmetteli kuulemaansa.

Riemuin paimenet palasi
takasin luo lampaittensa
ylistäen Jumalaansa,
luottaen todeksi tiedon.

Kääntänyt Sirkku Lindstam, Lahti