Vastuunottaminen aivoinfarktin jälkeen päällisin puolin terveestä puolisosta mättää ajoittain. Haluaa elää niin kuin aikuisen kanssa eletään. Mies käy yrityksen puolella miettimässä menetettyä elämäänsä ja ties mitä muuta. Hyvin on tullut aina sieltä omia aikojaan.

Tietysti nyt, kun pakkanen alkoi kiristyä ja puhelimen laturi jäi sairaalaan (eikä siis kännykkää laittaa taskuun) - eikös hän jäänyt sinne lähes nolla-asteeseen pariksi tunniksi. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja ekotekovihaisena katsomaan. Ei huomannut, että on kylmä. En siis ollut kysymässä onko kylmä ja etenkään kertomassa, että jos on kylmä, mitä tehdään.

On taas vaikeaa ja raskasta olla aivovaimo. Hei olen vain 43-vuotias.... eikö tällaisten pitänyt sattua vasta vuonna 2020? No, positiivista on, ettei minusta ole löytynyt mitään vikaa, ellei huonoa lihaskuntoa voi siksi laskea. Se onkin tietysti monen taudin riskitekijä. Eli tarttis tehdä muutakin kuin ekotekoja tai miettiä niiden tekemistä.