Kumma juttu. Kun kuntouttaa meikäläisen yläpäätä, alapää tulee kipeäksi. Siis alaraajat. Alapääkin olisi voinut tulla kipeäksi. Sen verran liukasta oli. Vaan pystyssä pysyin. Koirista huolimatta. Ne vetivät kuin riivatut. Valitettavan harvinaista herkkuahan metsässä vapaana juokseminen on ollut ja sen vuoksi kiire on kovempi kuin emännän jalat kykenee. Joten voin lämpimästi suositella nastallisia liukuesteitä.

Kun tulin kotiin, huomasin, että samainen pihatien mutka vaanii taas liukkaana. Pakko jättää autoilu tänään ja huomisen suuri missio on hiekoittaa ko. kohta, sillä täällä ei ole muita työntämässä minua takaisin tielle. Tai sitten rimpuilen tuon auton nyt ihmisten aikoina tuonne alemmalle tasolle huomista odottelemaan. Joten hiekoitus olisi edessä jo nyt. Jaahas missäs se meidän hiekoitushiekka-astia...?