Siis nyt on sossutäti ja fyssari käyneet. Että oman kodin esittäminen onkin kauheaa. Ottaako selittely linjan vai ihan kuin ei tapetit repsottaisi ja matot puuttuisi lattiasta? Vai olisiko tyytyväinen? Sitähän minä olen ollutkin. Mutta pieniä hankaluuksia on ollut vessanlattian kanssa, kun sitä pirulaista ei voi pestä. Joten miehen osumatarkkuus pönttöön voi aiheuttaa pahan migreenin.

Tarkastus käytiin hyvässä hengessä ja sain vahvistuksen, että avustajaa lähdetään nyt tosissaan hommaan ja rahat palkkaan löytyvät sitten vaikka lisäbudjetilla. Ehkä sairaalan ylipaikoilla olevat ihmiset ovat osasyynä tähän, että maksaahan tuokin hoitomuoto.

Pitää siis varautua miehen kotiutumiseen ja tämä kriisityö pitää hoitaa ripeästi. Itsenäisyys menee, mutta onko sitä ihan oikeasti ollutkaan, kun en ole voinut omaa lomaa pitää oikeasti koko aikana kuin ehkä kaksi viikkoa, josta viisi päivää meni sairaslomaan syksyllä. Ja kevättä kohti mennään, vaikka tällä hetkellä talvimyrskytuuli tuolla ulkona puhaltaa niin että portin pielet paukkuu.