Olen ilmeisesti käymässä jonkinsorttista inventointia perheessäni. Televisiosta katsotut ohjelmat pistävät mielikuvitukseni arvioimaan tilannetta, miten meillä kävisi tuollainen. Mies katsoi Kidnapattua Neloselta (piti käydä tarkistamassa telkku.com:sta mikä ohjelma on kyseessä.... ) ja pääsin naureskelemaan loppuvaiheessa tummaihoisen pääkytän? ihonväristä laastaria? Ei ole ennen tullut tuollainenkaan vastaan.

Vaan en nyt suinkaan tarkoittanut tätä laastarihuumoria, vaan tilannetta, jossa kidnapatun pojan vanhemmat jakavat tehtävän: isi pelastaa ja äiti suojelee loppuperhettä. Kuten varmaan monen yh-ihmisenkin, on meidän joko tehtävä molemmat tai jäätävä viranomaisten armoille. Voi mähnä!

Omaishoidossa oli eilen turkasen kauhean kitulias päivä. Mies oli ennätyksellisen hidas ja vastauksen saamiseksi kului aikoja, jolloin päässäni alkoi tikittää aikapommi. Tämä minunkin vapaani menee ihan siihen, että kysyn kerta toisen jälkeen onko hän menossa jo aamupalalle, tulossa sieltä vai onko kahvit juomatta.

En tiedä, oliko hyvä vai huono asia, että kävimme vielä ostoksilla odottaessamme tytärtä kyytiin. Ja että hoidettiin miehen asioita Kelassa. Siellä otetaan  mittaa paikallisesta käytännöstä. Onko mieheni varsinaisesti laitoshoidossa vai tilapäisluonteisesti, jotta turvataan minun työssäkäymiseni. Tässä kunnassa kun ei ole muuta tarjota minun työajoillani. Mikäli Kela katsoo laitospotilaaksi ei se lähde kuntouttamaankaan, koska se on laitoksen asia. Jos taas tulkitsee hoitomuodoksi avopuolen puutteiden takia, Kela kuntouttaa miestä. Ja tämä on kuulema päättäjäkohtaista tämä tulkinta.

Tietysti tämä asioista päättävä ja tietävä oli lomalla....