Univajeen sain hankittua. Aivan varottamatta. Iltavuoron jälkeen parin tunnin valveillaolo ei ole ihmeellistä, joten puolenyön maissa tunsin vasta unen tulevan. Vaan eipä tullutkaan. Kahden aikaan olin jo sitä mieltä, että paskat. Keitän aamukahvit (saattoi olla tyhmästi tehty...), mutta halusin näyttää unille sitten pitkät p----t. Ja ajattelin, ettei tarvitse viideltä alkaa keittelemään.

Vaan kun uni ei tule ja kello on jo neljä. Käynti vessassa, kahvi on diureetti...höh. Vartin yli neljä koirat ulkoa omalta vessareissultaan ja huomaan nukahtaneeni, sillä taju oli pois herätessäni säikähtäneenä, että nukuinko kenties kelloista huolimatta pommiin. Kello oli 4.45.

Sen jälkeen onkin turha syvää unta odotella. Ei voi ajatella jäävänsä töistä pois, sillä sijaisia ei ole juuri nyt ja yksi hoitajista on päivystänyt yön, joten vajausta on muutenkin. Eli ei kun kokeilemaan. Ilmoitin kyllä, etten ole nukkunut kuin puoli tuntia, että terveestä sydämmestä huolimatta, kahtokaa perään.

Hainpa vielä tytönkin opiskelupaikastaan ja kotiin syömään, jonka jälkeen yritin sinnitellä ja onnistuin ilta yhdeksään. Tänä aamuna heräsin jo puoli kuudelta kahvinkeittoon sillä päätä särki. Ja on särkenyt koko päivän. Joten nukuin kolmisen tuntia iltapäivälläkin miehen katsoessa vieressä telkkaria. Ja taas väsyttäisi.

Siis normaalia on tämä yövuoron jälkeen. Harvemmin vain tulee tehtyä aamuvuoro yövuoron jälkeen, saati ajeltua sata kilsaa. Sitä humalatilaa tosin ei tuntunut kuten yövuorojen jälkeen. Saattoi vaikuttaa, että sain kuitenkin pimeässä maata sängyssä, vaikken sitten nukkunutkaan.

Kiitos ei enää tällaista.