Vaan ei minulla. Harakka-pariskunta näyttää valinneen talon vieressä olevat Kanadantuijat kotipuukseen. Mikäs siinä. Ikivihreät seinät ympärillä. Puutarhakeinu siinä vieressä. Maisemia katsella.

Mutta entäs minä, Pica Pica? Se paikka on meidän, senkin ryökäle. Vie keppisi ja risusi pöpelikköön....

Jotta ei elämäni kävisi tylsäksi, miettimään nyt lähestymissuunnitelmaa. Siis rikkomaan pesää sitä mukaa kuin sitä rakentuu. Ja sitä saattaa tulla nopeasti, sillä kai se sanonta 'harva kuin harakanpesä' pitänee paikkaansa?

Onkohan Pica Pica rauhoitettu? Entäs jos siellä on jo munat? Laitanko kananmunakennoon ja narulla kiinni, että korjatkaa munanne matkoihin?

Ei täällä pääse tylsistymään. Kaksi vuotta sitten löysin räksän pesän. Räkättirastaan siis. En hennonut sitä hävittää. Loppukesän kuuntelin naurua ja elelin valkoisessa linnunpaskaisessa pihassa. Sille kiitos, jolle se kuuluu. Räksä on sitä paitsi rauhoitettu.

Pitäisi hommata kissa.... Tosin Pica Pica voittaa katinkin. Ilves? Luomu metsästäjä?