Jokaisella on oma tarina, joka muotoutuu elämän aikana.
Se, että siitä tarinasta tulee niin kiintoisa, että tarinasta tulee juoru, vaatii elämässä kriisin, jotain yllättävää ja tavallisuudesta poikkeavaa.
Kävin eilen ruokakaupassa kovalla kiireellä kotiin mennessä. Pysäköin autoni lähelle tilataksia. Kauppaan meni juuri tuttu taksikuski Anneli. Ihmettelin, että miten taksikuski ei ollut saanut autoaan ruutuun osumaan, vaikka oli ammattilainen. Joten tuli katsottua nimi oven kyljestä. Juu, hänestä onkin parempi tarina kuin minusta. Tästä kauppaan astuneesta Annelista. Joten hänelle annoin anteeksi huolimattoman parkkeerauksen. Oli vaihtanut autoa.
Toinen tilataksi oli kaupan oven edessä. Kyläkuntalaiset olivat osaksi jo ostoksensa tehneet ja innostunut naisen ääni selitti. Se on Anneli, jonka mies kuoli kun ..... Annelin tarina muuttui juoruksi. Teki mieli pysähtyä esittelemään itseni. Olen Efraimin tytär, päivää. Minun mieheni sai aivoinfarktin. Tiesittekö?
Oksettaa. Miksi meidän tarinoista tulee juoruja? Sen vuoksi sosiaalinen elämä pienillä paikkakunnilla tulee vaikeaksi. Emme halua tarinoinemme muuttua kyläläisten juoruiksi. Se, että meidät nähdään, laukaisee juoruamisen, kauhistelun, säälin grrr....
Ihme ajatuksia näin suuren päivän aamuna. Tyttärestä tulee ammattilainen. Hän valitsi saman alan kuin minä. Samoin hänen ystävänsä. Yritän olla ajattelematta, että me hoidamme näitä juorujen kasvattajia. Ehkä minä kuitenkin hoidan siinä vaiheessa olevia ihmisiä, ettei heitä kiinnosta meidän hoitajien taustat vain oma menetetty todellisuus.
Kommentit