Tein järkyttäviä havaintoja tai normaalejahan ne sitten ovat terveessä ihmisessä.

Joka tapauksessa havainnot koskivat miestäni. Se vastaamattomuus ja puheentuoton hitaus onkin riippuvainen aihevalinnasta. Jos kysyn autanko vessaan, (jota kysyn siis tarviiko käydä vessassa), en tahdo saada vastausta.

Jos kerron havainnostani uudessa linnunpöntön asukkaista. Mies vastaa lähes luonnollisesti ja kiinnostuneena jotain aiheeseen liittyvää.

Ja kun koen, että apuani tarvitaan taas sängystä ylösnousuun ja jopa tuolista seisomaan pääsyyn, alkaa hermoni mennä kun odotan ja odotan sitä vastausta. Ihan mitä vain paitsi sitä hiljaisuutta.

Neuropsykologi on taas kirjoittanut loppuraportin näistä kymmenestä käynnistä, jotka ovat nyt siis takanapäin. "Aiempaan verrattuna kommunikointi on lisääntynyt selvästi ja dialogipuhe sujuu, ja se pyrkii olemaan sosiaalisesti hyväksyttävän suuntaista, hankalia asioita ja ongelmia välttelevää kuten frontaalialueen leesioissa esiintyy."

Eli puheeni kirjosiepon asuttamasta linnunpöntöstä laukaisee puhetta ja vessareissut sulkevat pellit totaalisesti.

Se, vain että mieheni hoito vaatii tuollaista kyselyä. Tai seurauksena on pyykkiä, pyykkiä. Itseasiassa kirjoimattomuuteni johtuu siitä, että jouduin taas toteamaan voimani riittämättömiksi. Jouduin viemään mieheni ennenaikaisesti osastolle, sillä ainoa kuiva osa hänen sängyssään oli eilen aamulla säleikköpohja....

En tiedä, johtuuko tämä ylitsevuotavaisuus lääkemuutoksesta, jossa nesteenpoistoa lisättiin. Joten ihan aiheellista on kysellä tarviiko apua vessaan menoon. Toisaalta jos toinen ei sano, eikä ymmärrä korvista kiskoa ylös... voi tulvakin syntyä.

Hetkelliset epäilyt, ettei mieheni ymmärtäisi sitä, mitä on tapahtunut, voivat ollakin siis turhia. Hän ei vain jaksa käsitellä tätä vessassakäyntiongelmaansa kerta toisensa jälkeen.

Mutta vaikka havainto olisikin oikea... miten minä voin hoitaa häntä? Ja miten minä voin jaksaa tätä jatkuvaa epäonnistumisten virtaa? Ja voimien vähentymistä?

Olen monesti miettinyt, että olisiko parempi, että mies olisi turhaantunut ja näyttäisi muutenkin tunteitaan. Sitähän hän ei tee nyt. Ei ainakaan avoimesti. Että miten jaksaisi kiukkua jne? Mutta toisaalta, väsynyt hoitaja lukee apaattisen ilmeettömän ihmisen väärin ja tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Ja toimii sen mielikuvan mukaan. Bingo! Olen voittanut juuri matkan päin Brinkkalaa!

Joten kun ei ollut tarjota kuin säleikköä yöksi, mies kellii nyt osastolla hygieniapatjallaan. Eikä taatusti hoitajat kerkiä kysymään usein tarviiko apua. Heillähän on pesusäkkinsä minne työntää pyykit. Ottaisivat ne töiden jälkeen mukaansa ja pessä nylkyttäisivät seuraavaksi päiväksi. Voin kertoa, että siihenkin voi uupua.