Päivän saldoksi tuli sitten tyydyttävä. Kerho on pidetty, kaksi seipäällistä heinää ja eläimet on ruokittu. Päivänokoset on otettu ja miehen lääkkeet on haettu. Taksi tilattu silmäpolille. Sauna on lämpiämässä. Siirtelin liiterissä puitakin vauhdilla, että saa huomenna heitettyä lisää puita heittoaukosta sisään.

Haaveilin myös kovasti puita nakellessani halkokuljettimesta. Meni vartti ennen kuin laitteelle löytyi nimi. Harmi vain, ettei niitä näyttänyt olevan yleisesti myynnissä ja usein ne ovat osa klapikonetta, jota pyörittää traktori. Kalliiksi tulee. Ehkä jatkan nakkelua sitten seuraavinakin vuosina. Plääh.

1772905.jpg
Nämä seipäälliset ovat ihka ensimmäisiä kaksi vuotta sitten tehtyjä. Serkkupoikani suunnitteli niiden asemat siten, että maantielle näyttää että koko pelto on täynnä. Koska olimme kaikki sitten lopulta äkkinäisiä, niitimme myöhään illalla (serkku nukkui aina iltapäivään) ja saman tien nostimme seipäille. Joten vuosikymmeniä villiintyneet lupiinivoittoiset peltomme nousi seipäille tuottaen vähemmän silmiähivelevän seivästön. Kuivuminenkin oli hieman heikkoa, kun osa heinistä meni ilman tuntien kuivatusta pellolla liian tiiviisti ja oli ihan ruskeata, vaikka olikin se kuiva kesä, jolloin monen kaivot kuivuivat.

No, paljon olen siitä oppinut. Sen myös, ettei kesät ole veljeksiä. Seuraavana kesänä eli viime kesänä olin tosi pulassa, kun tein yksin. Lähdin liian myöhään heinään, mutta seipäälliset olivat hyviä ja heinät onnistuivat hyvin, joskin loppuivat sitten kesken.

1772939.jpg