Aamu alkoi mustalla kahvilla ja aivovammaoppaalla. Kirjaston kirjat on sitten taas luettu. Ja myöhässä ovat. Tietysti. Nousin paria tuntia ennen kuin olisi pää halunnut. Pitää mennä pakkomarkkinoille. Nyt kun en ole enää missään varainhankinnassa mukana on oltava miestä ulkoiluttamassa.
Ja saakurin kylmä. Ja ei juurikaan mitään kiinnostavaa. Ja kun paleltaa ja pääsee vihdoin kotiin, tuntuu että pää on entistä väsyneempi.
Ennen mies hoiti myyjien puhuttelut, nyt ne jää minulle. Minä mikään savolainen ole. Sen verran karjalainen, että pakon edessä ryhdyn sanailemaan, kun sitä odotetaan.
Sompio.
Kaksinieluinen katiska Sodankylästä. Markkinoilla oppii tällainenkin sisämaalainen, joka syö vain seitisoppaa. Pettymys varmaan oli myyjälle. Kiitin kauniisti tiedonjaosta.
Täytynee hävitä vähäksi aikaa vaakatasoon, kun tuntuu, että niin kauheasti ramasee.
Kommentit