Minä en jaksa enää miettiä, miten työllistää avustajaa. Olkoot kotonaan. Jos minä viettäisin lomani mielellään kotona kaikessa rauhassa - ja korkeintaan oman perheeni kanssa. En avustajan, toimintakeskuksen, laboratorion tai taksikuskin. Kun ne kuuluu niin erottamattomana työhöni ja siihen, että voisin siellä käydä. Haluan vain omaa rauhaa ja tilaa. Ei vierailuja kiitos.

Joten sanoin, että merkkaan ne puuttuvat tunnit, vaikka pysyy kotona. Siis avustaja. Taksille en maksa vaikkei tarvii hakea. Enkä tokelle, vaikkei ketään tule töihin.

Jo tämän asian oivaltaminen sai minut taas voimiin. Olen sanomattoman naivi, kun ajattelen aina muita ennen itseäni. Onneksi on tullut sen verran jo kokemusta, että jos alkaa kiehua nupissa kuten nyt alkoi: alkaa hälytysvalo palamaan ja koneet pysähtyy. Vika etsitään ja kehitellään toimintasuunnitelma. Ja nyt se on sitten sitä, että mies onkin kotona mun jaloissa.

Mitä se ei oikeasti ole, jos niin otan asiakseni. Jätän vielä sille viikolle kahdelle päivälle option, joilloin lähden uuden ystäväni kanssa seikkailemaan lähimaastoon koirien kanssa ja suunnittelemaan kerhoja kylän nuorisolle. Tulistellaan nuotion ääressä ja kahvitellaan.

Ajatelkaa olen pakannut tänään monta tuntia reissua varten. Ja nyt saatte sitten nauraa minulle. Olen nimittäin ladannut iPodia. Joka mega on käytössä....