Alan väsyä tähän hoitopalaverisystematiikkaan. Että pitääkö joka ikisen tahon pitää oma hoitopalaverinsa? Miksei sitä käydä yhdessä? Onko tarkoitus, että sosiaalityöntekijä istuu tekemässä muistiinpanoja jokaisessa? Hänkö valvoo, että asiat menevät lain ja järjestyksen nimissä?

Oli toimintakeskuksen hoitopalaveri. Yhtä tyhjän kanssa. Ensinnäkin lähtötilanne oli huono, kun minä en ollut vahvistanut päivää, joten eivät siellä odottaneet. Mutta kuitenkin sossukin osasi paikalle. Jos minä pyydän listalle siksi vapaata, en jaksa enää välttämättä vahvistella. Ilmoitin, että pääsen tulemaan. Tai ainakin niin luulin.

Ja mitä ihmettä me siellä istuttiin? Hymisteltiin. Että miten menee. Voi helvetti. Minä aamuvuorosta väsyneenä siellä kertomassa miten menee? Olisi voinut laittaa sähköpostiakin asian tiimoilta. Hitonmoiset järjestelyt, että pääsen sinne ja yhtä tyhjänkanssa. Samat asiat käydään läpi. Ja mikseivät tahot keskenään tiedota? Minun pitäisi jaksaa koota palasista miehelle elämä. Oma elämä jääkin elämättä.

Tänäänkin olen aamusta lähtenyt vaippoja hakemaan kotisairaanhoidosta. Kirkolta. Kun on auto, ennen kuin tytär lähtee iltavuoroon. Sitten ei ole autoa. Sitten kotiin soittamaan neuropsykologille. Siinäkin mokasin.

Kirosin ilmeisesti vastaajan viestin jälkeen ääneen... koska viestin mukaan hän on lomalla 13.-20.10. välisen ajan. Ja ei vieläkään vastaa.... ja sen kyllä totesin ääneen. Mutta ehkä se piippaus tuli kuitenkin vasta sen jälkeen, mutten osannut lopettaa puhelua heti vaan arvoin oikeaa näppäintä. Joten jupinaa tuli. Ja sitten kohta puhelinsoitto.

Sitten soitto jätefirmaan, että josko tyhjennettäisiin kahdesti kuukaudessa roskis. Ei siellä juurikaan muuta ole kuin vaippoja. Mutta riittävän hauskaa, kun ei sitten tarvitse mitään heittää pois, kun roskis on aina varattava vaipoille. Ja kun se heittettävä tavara ei tosiaankaan ole enää kirpputori tavaraa.

Muovia olen nyt laittanut saunaan polttoon ihan urakalla samaisesta syystä. Ja kun en jaksa joka päivä saunaa lämmittää saati että sitä muovia voisi paljoa pesällisessä polttaa, alkaa sauna pullistella vaikka mitä haisevaa elintarvikkeiden suojana olleita muoviastioita. Eikä sauna ole muutenkaan mikään raikkaan hajuinen.

No soitin siis sinne jätefirmaan ja tietysti eilen olivat täällä ajaneet. Että kun astia nyt jo on täynnä haisevia kusisia vaippoja, on katsottava, jokin sijaispaikka vaipoille odottamaan vielä kaksi viikkoa. Tai sitten laittaa miehen nesteytys kohdilleen. Tai vehkeet solmuun. Tai... onneksi tämä asia ei vaivaa hänen aivojaan. Vaan minun.

Että se siitä marttyyrin sädekehästä. En jaksa en kykene leikkimään taas ollenkaan, että tässä laupeuden työtä tekevä samarialainen. Ihan tavallinen jo hiukan taas katkeroitumaan päin oleva ihminen.

Ja mikäs nyt mättäisi. Hyvä avustaja entisen huonon tilalla jne. Mutta yksinkertaisesti kyseessä on morkkis ja väsymys syyskuulta asti. Odotetun loman pilalle menosta ja siitä vellovasta ja etovasta pahastaolosta, joka syntyi entisen avustajan kanssa työskennellessä. Luultavasti nyt voisi uupuakin, ellei avustaja-asia vieläkään olisi turvallisella pohjalla. Ja miksei sitä voisi tapahtua sittenkin, kun tuntuu, että pyydetään enemmän kuin annetaan.

Odotetaan enemmän kuin jaksan. EVVK omaishoidolle just nyt. Huvittavinta on, että olen ollut omaishoitajana 1 kk ja 21 päivää. Väsyttänyt itseni ihan muuten vain puolentoista vuoden aikana. Jippiii.

Hyvä esimerkki on se, että joudun ilmoittamaan osastolle milloin tuon miehen osastolle. Tuohan on ihan selvä asia. Mutta kun sitä edeltää, että pyydän tiettyä viikkoa yövuoroviikoksi. Odotan sitten miten käy. Sen jälkeen voin ilmoittaa osastolle, että tuolloin. Nyt odotetaan, että ilmoitan toimintakeskukseen, että silloin olisi tulossa osastolta. Siis jos laittavat sieltä taksilla tulemaan. Tulee muuten sellainen olo, että onko tuo ollenkaan edes tuon vaivan arvoista?

Haluaisin kovasti, ettei enää tarvitsisi kestää yhtää tyhmää turhaa palaveria, jossa minä olen se tutkintovanki ja mies vain naputtaa jalallaan lattiaa. Homma hoituu. Ja minun mitta täyttyy. Ihan kuin itse omaisen hoidossa menisi voimat, pitää nyhtää loputkin paskanjauhannassa. Alkoi siinä eilisen palaverin jälkeen tulla mieleen, että saanko sellaista hyötyä itse ollenkaan että kannattaa joka bileissä kulkea.

Että jos mies vain makoilisi osastolla, eikä menisikään toimintakeskukseen päivisin, enhän minä siinä hyödy. Eikä mieskään ymmärtäisi pyytää. Olisi vain tyytyväinen, kun saa maata sängyssä ja odottaa valmista. Kun olin kantanut esittänyt, että on turha odotella minun ilmoittavan ajoissa ja varsinkaan oikein aina asioita, kun minun pitäisi siinä sivussa tilata aikaa toimintaterapiaa, hoitaa että mieheltä otetaan INR-määritys ajallaan, että lääkkeitä on dosetissa, että niitä häviää siitä oikein, että muistaa mennä töihin oikeana päivänä ja olla menemättä vääränä.... että pitääkö ilmoittaa sinne ja tänne ja tuonne, jos tahot ovat samaa kunnanpalvelujärjestelmää ja vaitiolovelvollisiakin.

Toinen esimerkki. Mies on osastolla. Siitä tulee hoitolasku. Olen omaishoitaja ja jos mies on osastolla kuukaudessa viisi päivää enemmän pois kotoa.... en ole hoitanut hommiani, viedään tuesta. Ihan oikeinhan se on. Mutta. Minun pitää ilmoittaa palkanlaskentaa, että kuinka monta päivää mies on osastolla ja toinen kunnan taho tekee siitä kuitenkin laskun. Hei miksi se paperiton toimisto ei koskaan toteutunut? Kyllästyttää nämä toimet, joilla yritetään tukea minun jaksamista ja miehen selviytymistä kotona. Sillä ne vähentävä minun jaksamista ja vaarantavat miehen olemista jatkossa kotona.