Koko joulu kun on tuntunut lähinnä suorittamiselta. Monen viikon piinalta, jota töissä ja opiskellessa joutui seuraamaan. Ja tietysti raportoimaan, vaikka kuinka yritin olla hiljaa ko. asiasta.
Vakava sairastuminen ja sellaiseen verrattava elämänmuutos onkin hyvä syy olla osallistumatta, jaksamatta jne. Kaikki ymmärtää. Ainakin kasvokkain. Jotain hyötyä siis tästäkin.
***
Joka tapauksessa aika on mennyt kuin kiidossa. Yövuorot nukuttaa aika lahjakkaasti. Eilinen vapaa meni kirkonkylän kaupoilla, niissä kahdessa-kolmessa pikku-marketissa. Ja ennen sitä piti viedä kirpputorille iso säkillinen tavaraa, josta on siivouksen yhteydessä eropaperit laittettu. Se vain siivous jatkuu ja jatkuu. Tavaraa on liikaa.
Kuisti täynnä pahvilaatikkoa, jonka uskon nyt olevan jo ihan turhia, joten seuraava siirto on puukottaa ne sytykkeiksi tilaa viemästä. Tai pahvinkeräykseen, mutta se taas tietäisi suunnittelua aikataulutuksiin, että kerkiää pysähtyä joku kerta ko. pahvinkeräyspisteen kohdalla. Ja sitä, että juuri silloin ne pahvit on autossa... Plääh. Ei kun palamaan koko kasa.
Kuisti täynnä pahvilaatikkoa, jonka uskon nyt olevan jo ihan turhia, joten seuraava siirto on puukottaa ne sytykkeiksi tilaa viemästä. Tai pahvinkeräykseen, mutta se taas tietäisi suunnittelua aikataulutuksiin, että kerkiää pysähtyä joku kerta ko. pahvinkeräyspisteen kohdalla. Ja sitä, että juuri silloin ne pahvit on autossa... Plääh. Ei kun palamaan koko kasa.
***
Tänään tuli verta hyytävää postia. Ulosottovirastosta. Ajattelin pettyneenä, että näinkö huonosti minä olen tässä hommassa onnistunut. Että mikä ihmeen lasku on jäänyt huomioimatta. Vaan ei. Jo entinen avustaja on ulosotossa ja niinpä pari kuukautta perässä laahaava ulosotto ei kerinnyt napsia palkasta mitään. Ääh.
En tiedä miten asia on, mutta sen sanon, ettei lausuntoni avustajasta muutu. Hän oli ihminen paikallaan. Missä sitten lienee tyrinytkään. Nykymaailmassa se kun on pirskatin helppoa. Jos ei muuten niin laitapas nimi väärän ihmisen velkakirjaan takaajaksi.
Mutta tuosta tuli kuitenkin sellainen tunne, että minusta tulee hyvä rekrytoija kunhan jokaisen ihmisen tästä suomen maasta kokeilen. Voin sitten tehdä bestsellerever kirjan, Häntä älä ota.
En tiedä miten asia on, mutta sen sanon, ettei lausuntoni avustajasta muutu. Hän oli ihminen paikallaan. Missä sitten lienee tyrinytkään. Nykymaailmassa se kun on pirskatin helppoa. Jos ei muuten niin laitapas nimi väärän ihmisen velkakirjaan takaajaksi.
Mutta tuosta tuli kuitenkin sellainen tunne, että minusta tulee hyvä rekrytoija kunhan jokaisen ihmisen tästä suomen maasta kokeilen. Voin sitten tehdä bestsellerever kirjan, Häntä älä ota.
***
Tänä aamuna horteessa vielä kuuntelin Aamuteeveetä. Siis väittivät Lucian päivän olevan huomenna. Tai kenties se meni niin, että vietämme Lucian päivää huomenna, vaikka itse päivähän taitaa olla 13.12. Vai onkohan sekään enää niin kuin ennen?
Lähden kaivelemaan kissanhiekkalaatikkoa. Ei kuulkaan muutakaan tekemistä, kun unet loppuivat. Ja sitten koittaa se töihinlähtökin, ennen kuin kissaa kerkiää sanomaan. Kunnon eväät on myös taiottava kokoon.
Yövuorot tietänee taas hiljaisuutta. Hiljennymme siis Lucianpäivän viettoon, on se nyt minä päivänä tahansa.
Lähden kaivelemaan kissanhiekkalaatikkoa. Ei kuulkaan muutakaan tekemistä, kun unet loppuivat. Ja sitten koittaa se töihinlähtökin, ennen kuin kissaa kerkiää sanomaan. Kunnon eväät on myös taiottava kokoon.
Yövuorot tietänee taas hiljaisuutta. Hiljennymme siis Lucianpäivän viettoon, on se nyt minä päivänä tahansa.
Kommentit