Määris loppumassa. Tunne on kuin teloitettavalla. Alkaa taas tuntea, etten kuulu joukkoon A, enkä edes B. Vaikka minua pyydetään osallistumaan koulutuksiin ja tilaamaan työvaatteita ja ja ja ... minä itse en vain tunne enää kuuluvani edes joukkoon Ö.

Ahdistus ei ole kuitenkaan niin suurta kuin viimeistään ensi syksynä. Johtuen siitä, että kesäksi tulee kyllä varmasti töitä. Saapi vääntää niska limassa.

Aikaisempiin kokemuksiin eroa tulee myös siitä, että olen ihan oikeasti hakenut muualle. Vaikken toisaalta haluaisi. Toisaalta haluan kokeilla kykenenkö muutakin tekemään. Vaikka sitähän olen väittänyt, etten hae kunnan sisällä avopuolelle, kun en sinne halua ja en kaipaa mitään uuden työn opettelemista.

Joten en ole innokas taistelemaan hyvinvointikortista, jota kunta ei anna ennen kuin on määristä tälle vuodelle puoli vuotta. Ei antanut viime vuonnakaan, joten en käyttänyt ko. korttia ollenkaan, kun en kerinnyt näiden miehen hoitosotkujen takia paneutumaan itseni hoitamiseen. Helvetin perkele kuitenkin. Voimat meni miehen asioihin ja oman työmaani hoitoon.

@ @ @

Vuodatukseen on tullut taas vanhoja palveluita. Kuvanlisäys omiin tietoihin ei vain auennut minulle. Jos joku sen taitaa, kertokaa ihmeessä - tai mieluummin täällä. Mistä ihmeestä minä voisin olla samassa ihmeessä tietoa saamassa.

Että tällä tasolla aivot ajattelevi tänään. Ykkösvapaa. Lyhyt viikonloppu. Yövuorot neljä kappaletta paukahtaa ihan huomenna jo käsittelyyn. Minun viimeiset neljä, vaikka siis itse valvominen onnistuu, mutta muutenhan ei miestä saa laitoksessa makuuttaa, eikä terapiat toimi ja minä en toimi sitäkään vähää öiden jälkeen.

@ @ @

Odottelen tässä, että toimintaterapeutti tulee. Ukko istuu vessassa. Maha toimii. Sinne sun tänne. Voin taas ylpeänä julistaa vaikka keskusradion kautta milloin se maha toimi viimeeksi. On jäänyt tämä yksityisyyden suojan vahvistaminen tekemättä. Eilen illalla valittiin uusi esimies tälle loppuajalle, joten en ole sijaista viitsinyt vaivata.

Olen loukuttanut sosiaalityöntekijää oikein todella, että miten edetään miehen yksilökuntoutuksen osalta, vaikka Kelalta se pitempi aikainen päätös terapioista onkin. Ei vastaa. Ja miten nyt toimitaan niiden terapiapäivien osalta, jotka on tehty laitoshoidosta käsin. Että kenen kanssa asiaa hoidan.

Sain viestissä vain vastauksen tähän asiaan. Että kuntaan lasku ko. kerroista. Sekin sekava lause. Tuota en kai minä laskuta ketään? Eli taidan kerätä tuon ohjeen mukaan vain päivät jolloin terapiaa on suoritettu laitoshoidon aikana. Toimitan sen Kelalle ja pyydän laskuttamaan kuntaa.

Ilmeisesti sossu ei kerkiä hoitamaan asiaamme, mutta jättää minut sitten epätietoisuuteen hoidetaanko asiaa vai ei. Voi prkl. Ja ne muut sen kaverit ja sukulaiset. Ja kenen moka kysyn minä? Ja miksi minä näitä mietinkään? Eihän asia minulle kuulu niiden päivämäärien ilmoittamisen jälkeen.

Asiaa ei kannata hoitaa nyt tuon laitoshoidonkaan taholta, kun odottavat sitä uutta osastonhoitajaa tulevaksi töihin ja jotenkin olisi minun kannaltani parempi, jos tämä uusi ihminen on heti jyvällä alusta alkaen meidän perheen asioista, kun on kerran hoitavan tason johtaja ja vielä jonkin aikaa minun esimieheni.

@ @ @

Miksi oman ukon paska haisee pahemmalta kuin työpaikan kaikki paskat yhteensä? Elämää suurempia kysymyksiä. Luultavasti työnpuolesta asiaan ei liity ensijärkytyksen jälkeen dramaattista yksityisyyteen liittyvää suojaa. Paskasta tulee laitoksessa julkista. Tai sitten meidän kotiruokaa on muutettava. Eikö koirien paskanhajua voi säädellä ruoalla? Ei ole ollut ongelma, kun ovat tuulettaneet tarpeensa pentuaikojen jälkeen ulkona.

Näihin paska-aatoksiin päätän tällä kertaa. Terapeutti törmäsi kuntoutujaan tuossa kuistilla joten joutui menemään verstaalle täällä käymättä. Sain senkin siirtymään vähän eteenpäin. Sen, että pitää olla nohevana. Ei onnistu kyllä tänään. Ei edes sen pannullisen mustaa kahvia jälkeen, jota kohta alan nautiskelemaan.