Niin se taas on tilipäivä. Uskomatonta, etten kerkiä edes tuhlata edellisiä. Jotain vikaa on nyt minun taloudenpidossani. Tai sitten on jäänyt joku lasku hukkaan ja maksamatta. No, eilen ostamamme huonekalut tulivat äsken. Jäivät tuonne kuistille, kun ei tytöllä ole kämppä sellaisessa kunnossa, että sinne mitään vaatteita mahtuisi... saati sitä lipastoa. Ei sinne kyllä sen vaatteet tule mahtumaan, mutta eihän kesällä... niin paljon niitä vaatteita.

Olisi pitänyt käydä aamulla miehen kanssa labrassa. Noup. En tiedä saanko syytteen heitteillejätöstä, mutta ei vain onnistunut. Osa testeistä pitäisi ottaa syömättä ja nyt sitten kävi vielä niin, että tämän avustajan sairasloman johdosta mun pasmat on niin sekaisin, etten ymmärtänyt vahtia onko Marevan otettu toimintakeskuksessa ja sekin jäi sitten yhden kerran iltalääkkeisiin ja ja sitten oli jäänyt viime viikolla kokonaan ja nyt toisenkin kerran tällä viikolla iltaan, joten ajattelin, etten sitä INRiäkään...

Kaikki jää ensi viikolle.

@ @ @

Avustaja soitti eilen kun olimme juuri korituolikauppaa tekemässä. Jäin epätietoiseksi siitä, aikooko avustaja nyt tulla maanantaina vai ei. Ja varsinkin siitä syystä. Että jos hänen isänsä menee taas keskussairaalaan.... ensi viikolla. Siis on kotona nyt, mutta ....

Päätin, että vaadin minimiosallistumista tai sitten on haettava sairaslomaa, jottei tunnit jää rästiin ja minun murheekseni...

Vielä ne 12 työvuoroa, joista kaksi on yövuoroja eikä siten koske avustajaa. Jotenkin tässä suttaantuu hommat, kun on pakko.

Mies on kuitenkin ollut tällä viikolla virkeämpänä ja ihan oikeasti yrittänyt auttaa. Puhettakin on tullut enemmän kuin pitkiin aikoihin. Ja sen vuoksi usko taas kierähti positiiviseksi tulevaisuuden suhteen.

@ @ @

Usko siitä, että tulevaisuus voisi onnistua, jos vain saisi tämän avustaja-asian jotenkin varmemmalle pohjalle. Onhan ihan älytöntä, miten huono mäihä meikäläisellä on ollut avustajien suhteen. Smurffin laki jyllää.

Mutta kuten muillakin, minulla on välillä kahvitauko. Ja se alkaa nyt.