Että jos osan hankaluuksista saan vieritettyä itselleni, huolimattomuudesta ja jaksamattomuudesta johtuviin asioihin... niin tämä päivä on juuri sellainen.

Kävin siis sen tytön kotiin hakemassa ja olin aika nakit ja muusi itsekin, joten yritin ottaa päikkärit. Olinhan herännyt jo puoli kuusi aamukahville. Tällä kertaa unet oli tosi lyhyet, mutta piristi kuitenkin sen verran että laitoin ruokaa tulemaan. Ja kävin herättelemässä tytön päikkäreiltä tai tajuttomuudesta tai muusta olotilasta.

Hitaasti ruoan jälkeen homma eteni siihen pisteeseen, että kissa oli valjaissa ja me ulkona. Mies sisällä sängyssä telkkua kattomassa koirien seurassa.

Jep.

Yhtäkkiä tarhaan sinkoaa kaksi paimentavaa koiraa katsomaan, missä me ollaan. Ja onneksi kissa ja tyttö olivat pikkutarhassa, joka antoi edes nimellisen suojan. Yhtä huutoa ja onneksi koirat peruuttivat aikeensa. Mutta katti lähti kotia kaiketi ja rähäkkä alkoi taas.

Tarrasin Kuuttia pannasta ja Norppaa nahasta (ei sillä ollut pantaa). Tyttö repi kissaa pois tarhan portilta ja nyki ovea, joka oli sitten haalla laitettu kiinni. Ja ja minä otin yhden käden otteen kahdesta koirasta: yhdestä pannasta ja yhdestä niskanahasta. Toisella nyin haa'an irti ja ovi kiinni. Sitten sinkosin koiria kuistille päin ja ne pirut jopa totteli ja sain houkuteltua sisälle ovien taakse. 

Noiduin ukon ja läpsin lättyyn, joten se siitä jaksamisesta. Huusin ja meuhkasin haukkuen idiootiksi. Ja siinä siis kiitos miehelle oma-aloitteellisuudesta.

No, rangaistus tuli sitten tunnin päästä. Avustajalta tuli viesti, että hänen isänsä on nyt kuollut. Laitoin valittelut takaisin ja pyynnön ilmoittaa, jos haluaa pitää sairaslomaa. Hän soittikin siinä vähän päästä ja sovittiin, että nyt on viisainta ottaa rauhallisesti.

Joten siirrettiin työpäivät mun vapaille. Toisin sanoen, minä vienkin miehen nyt osastolle melkein viikkoa aikaisemmin. Ja aion nyt itsekkäästi pitää myös vapaat siihen perään, joten haen tai siis haetutan miehen osastolta kahden viikon päästä. Ja olen jopa siitä sopinut osaston kanssa. Siellähän on tilaa nyt kun kuolo korjaa satoa.

Joten nyt huomenna perun liudan terapioita ja taksikyytejä. Ja muutenkin rakentelen avustajalle töitä osastohoitopäiviksi toimintakeskukseen ja lenkkeilyyn ja - pois täältä kotoa kuitenkin. Ehkä minä kehityn. Ehkä tämä jää väliaikaiseksi.

Mutta näillä nyt mennään.

Mietin vain, saako miehen kahlita esim. sängynjalkaan? Osoittaa nyt huolestuttavaa oma-aloitteisuutta ja istui kissalassa kissojen keskellä kun tultiin tytön kanssa kotiin. Se vain, että olisi kissat voineet lähteä portin läpi, kun koirat oli ulkona... ja kun tulimme varomatta sisälle. Olisi härdelli tapahtunutkin pari tuntia aikaisemmin.

Että silleen. Ja se siitä sädekehästä ja sen kirkkaudesta.