Viikonloppu meni töissä ja tänään olisi iltavuoro. Heräsin toki ajoissa, kun piti viedä tyttö töihin. Mutta tyttö olikin niin tukossa, että henki ei kulkenut juurikaan ja hän sitten soitti töihin, ettei tule tänään.

Anafylaktisen reaktion kanssa ei ole leikkimistä, joten pelataan nyt aivan sääntöjen mukaan. Eipä ole aikaisempina vuosina näin hankalaa.

Mutta minä siis olin jo hereillä, joten vahinko on jo tapahtunut.

@ @ @

Tiskaus jatkuu. Ja eilen poika ilmoitti että tulee jo tällä viikolla kotiin. Sehän vain passaa. Minä olenkin tuntenut hieman syyllisyyttä, kun haluaisin kulkea lietsussa ystävien luona ja eläimet jäisivät arkena yksin tai keskenään. Joten poika kehiin.

Ja kehtaako tässä edes tunnustaa, että renkaat ovat talvilaatua vielä autossa. Tarttis tehdä kai jotain. Mutta en itse. Siitä ei tule kuitenkaan mitään, sillä renkulat on takuuvarmasti ruosteessa joten jätän sen asentajille. Vain olisi sovittava ajankohta, jolloin se tapahtuu. Pitäisi tietää elämänsä. Ei onnistu se ei.

@ @ @

Tänään siis iltaan ja aamulla vielä yksi vuoro ja sitten alkaa se minun huililoma. PItäisi muistaa ohjeistaa avustaja nyt käymään miehen virkistysreissulla osastolla, ettei vallan lehmiinny. Vaikka lehmiintyyhän se takuuvarmasti.

Ehkä lähden kirjoittelemaan jotain ohjeellista avustajalle tai sitten soitan asentajalle ja sovin siitä renkaanvaihdosta.