Pitää vilkuilla taivaalle jos menee pilveen. Joko joko sataa. Muuta seipäällinen lähes tulkoon kuivia heiniä, muttei vielä koko seipäällinen... joten viedäkö osa vai ei?

Huilattuani syönnin päälle, nousin ruokkimaan kaneja ja samalla siivosin liiteristä vanhat heinän moskat pois ja koska se kevytpeitto, jolla vetelen heiniä löytyi heti, päätin lähteä toivioretkelle. Toin kaksi nyssäkkää heinää. Keli on tuulinen ja siten kohtuu mukava, mutta pelkäsin, että tulee sadetta. Tuoksukin oli ilmassa.

Ilmeisesti satoi jossain muualla.

Sitten niitin innoissani, sillä erehdyin kuvittelemaan, ettei seuralaisina olisi höttiäisparvi tai kuumuus. Oli pilvistä ja tuuli. Vaan väärin meni se kuten sen sateen ennustaminenkin.

Paarma rakensi kyseenalaista sädekehää ympärilleni ja itikka inisi korvallisella ja mäkäräisiä oli satoja, joten en tiennyt pitäisikö hengittää ollenkaan millään reiällä.

Joten luovutin aika pian senkin ponnistelun, vaikkakin pellolle jäi kumoon aika ruko heinää, josta suurin osa oli muuta kuin heinää. Lupiinia tosi paljon ja nokkosta, josta kanit kylläkin tykkäävät, kunhan se menettää polttamisaikeensa kuivuessaan. Sitten löytyi jokin pensas jota pitää tiirata, että mitä siitä isompana tulee. Odotan jotain kukkia siihen. Saattaa ola ihan mesiangervopuskakin, mutta on niin oudon pyöreä muodostelma ja iso puska muutenkin.

Sitten löytyi kukkia, joiden väri oli sinisen sijaan valkoinen. Valkoiseksi lehtosinilatvaksi osoittautui se pusikko. Pitänee siirtää jonnekin turvaan sieltä pellon pientareelta.  

Ja jättiohdake, joka poikkeaa tavallisista ohdakkeista, jotka ovat yleisiä tuossa pellolla. Odotankin, että juuri näiden lupiinien ja ohdakkeiden käy lähivuosina huonosti, kunhan vain jaksan niittää vuosittain.

Googlasin ja voisi olla huopaohdake. Järkyttävän hopeisen kaunismuotoiset lehdet näissä ohdakkeissa. Tai ylemmät lehdet muka erilaiset kuin alimmat. Saa nähdä tuleeko niistä kanin ruokaa vai kuivatanko vain karholla ja ajan pöpelikköön villieläinten syötäväksi.

Minä sen sijaan joudun noiden höttiäisten syötäväksi. Ja olen niin väsynyt tämän kuumuuden ja työn ja heinänteon vuoksi, että en tiedä, miten onnistun sammuttamaan tämän koneen saati syöttämään miehen iltapalan, jota aion tarjoilla sänkyyn ja ilman mitään taka-ajatuksia. Muuta kuin laiskuus. Ja uupumus.

Hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee... siis minä suljen krooh-krooh..........................................................................................