Tosi rankkaa oli myös edellä mainittujen kokemusten valossa eilinen. Hitonmoinen hellepäivä ja me tytön kanssa lähdössä isoon kylään. No, hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty.

Vierailin jopa Hesen sivuilla varmistaakseni vain, ettei siellä ole minulle mitään. Erehdyin. Herranjestas, yritäpäs tiskillä kysellä mistä on tehty, kun kaikki on valmisruokia. Hitonmoinen jono takana. Joten ajattelin, että pikaisella silmäyksellä varmaan voin todeta, ettemme syö tyttären haaveilemassa Hesessä.

Löytyi ruokaa vain salaattiosastolla. Mutta sentäs jotain. Ja kuumalla kelillä raikas salaatti on nyrkki silmässä.

Yritin reissulla ostaa kengät, mutta ei puukengiä olekaan nykyisin tavarataloissa kuin hajakokoja tai sitten sellaiset mustat kiiltävät, kuin kumisaappaat. Sinne jäivät. Nyt ei ole muita kengiä kuin crocksit ja lenkkarit. Edelleen. Ja kun töissä käytän crockseja, pitäisi vaihtaa kyllä erilaisiin töiden jälkeen ja jo sen aikana.

Mutta emme sen vuoksi lähtenee keskustaan, vaan pyörimme näissä isoissa tavarataloissa, kunhan olimme löytäneet Vaasan & Vaasan tehtaanmyymälän ja käyneet Iittala, Hackman, Arabia ja Fiskars tehtaanmyymälässä ja eläintarvikeliikkeessä sekä Mustassa Pörssissä.

Tyttö osti shiatsu hieromalaitteen tuoliinsa ja kakkoskameran. Pienen kameran laukkuun kuljetettavaksi. Minä ostin tuulettimia kaksi turvaamaan yöunia, sillä kuumat kelit eivät ole täältä kaikonneet ja minulla on viikonloppuna tulossa vielä yövuorotkin, joten onpahan hellettä nukkua päivällä.

Soitin lopenuupuneena kirkonkylältä avustajalle että voit lähteä ajelemaan kotia. Toivoin pääseväni vessaan ja heittämään vaatteet nurkkaan ja kahvinkeittoon. Avustaja sanoi että mies on juuri käynyt suihkussa ja hän on pyyhkimässä miestäni.

NIIN.

HÄN ON PYYHKIMÄSSÄ.

WTF?!

Että sellainen kuntouttava työote avustajalla. Että kuinka paljon voi sanoa asioista, jotka eivät mene perille? Että mieheni kädet toimivat ja toimisivat paremmin jos hän itse saisi tehdä.

No, me tulimme kotiin ja minä sain autossa jo neroleimauksen ylikuumentuneilla aivoillani. Ajaisin ihan pihaan ja kannetaan tavarat keittiönikkunasta sisään ilman että kuljetaan koiratarhan kautta portaita ja kaksien ötökkäverhojen läpi ja avustajaa ja avustettavaa väistellen.

Hyvin onnistui. Minä hain ja nostelin tavaroita ja tyttö otti vastaan. Samalla välttelin avustajaa, kun se pahvi ei älynnyt lähteä nostelemaan - kotiaan.

Ennen kuin purettiin kävin tosin vessassa, mutta se on kiusallista kun tämä on niin pieni mökki. Juu, on meillä vessan ovi ja silleen, mutta sittenkin. Ja vaatteita en voi heittää missään, sillä ei ole paikkaa missä sen voisi tehdä järkyttämättä avustajaa.

Ja huomasin, että oltiin vielä pyyhkimässä, kun valot oli pesuhuoneessa. Mutta muuten oli hiljaista. Aika hiljaista sanallista ohjausta. Prkl.

Mutta kun olin purkanut autosta tavarat, avustaja sylkäisi pihalle ja oli jo lähdössä kotiin. Jes. Pyörähti takaisin ja alkoi sekava avustajajargon taas, että onneksi saa sen nyt varmaan jo huomenna. Siis minkä? Orgasmin? Infarktin? Palkan? Edellisen korotuksen? Vai prkl potkut?

Puhui taas tietokoneesta. Koska onneton laitoin työlistan sinne. Vaikka luulisi kirjoittavan sen listan täältä viestivihkostakin. Luulisi ja luulisi.

Plääh. Kai minun on vaan hyväksyttävä, ettei yhtä ihanaa ja täydellistä ihmistä kuin minä ole olemassa. Niin se vain on.

Taidan mennä tökkimään kättäni seipään sisään. Tai sitten vain heinien joukkoon, kokeillakseni, josko ovat jo kuivia ja valmiita latoon vietäväksi. Uutta en aio niittää. Ehkä. En tiedä. Pitäisi sitten seivästää huomenna ja vahtia yövuorojen välissä, etteivät kastu.

Ja koska eilinen ylitsepääsemättömän rentouttava vapaapäivänäni oli ns. ykkösvapaa, tänään palaan töihin illalla intoa uhkuen. Ja aina innostava ilta-aamuyhdistelmä vienee huomiseltakin elämänhalut, että ehkä ne hullunpaperit ovat taas sata tuntia lähempänä.

Tai sitten se mikä ei tapa, jalostaa. Ehkä niin.