Minä tosiaan sille sossulle ilmotin. On kai sitten lähtenyt jonnekin maakuntaan tai sitten ei kykene vastaamaan järkytykseltään... EVVK.

Sitten soitin toimintakeskukseen ensi viikon alun ohjelmasta. Sen jälkeen kun olin taksin tilannut, että tiedän kyydit puhua oikein.

Mies menee silmäpolille kaikkien venkulointien jälkeen jo tiistaina, vaikka peruessani aikaa tältä viikolta sen kuntoutusleirin vuoksi, ei luvattu tälle kuullekaan. Mutta siis toisin kävi heti samana päivänä osasivat uuden ajan postittaa ja nuotit muuttuivat taas.

No, ilmoitin nuotit nyt vähän niin kuin varauksella.

Posti toi uuden ilmoituksen silmäpolilta. Oli oma lääkärimme pyytänyt laserhoitoon ajan, joten aika muuttui. Siis onneksi 10 minuuttia eteenpäin. Mutta arvaatkaa jaksanko enää nauraakaan. Se siitä minun jaksamisesta. Eikähän se taksimiestä heilauta, eikä mitään miestä. Mutta syö minua ja syvältä.

Miehen asioiden hoitoon kuluu uupuneena ikuisuus joka viikko. Ja kun uupuneena hoitaa, saa hoitaa ja oikoa useaan otteeseen. Ja kun tieto ei kulje oikein... saan kaiken niskaani joko ihan tuta tai sitten kantaa vain sen syyllisyyden. Ihan kuin se minun vika on ettei tieto talon sisällä kulje.

Sen lisäksi ilmoitin Kuutin ja Norpan koiraleirille. Saavat isoja narttuja kaverikseen Pyreneittenmastiffeja... heheh. Siinähän paimentavat toisiaan....

En kysynyt leirin hintaa, mutta minä tarvitsen hoitopaikan, että voisin rakentaa illuusion vapaasta ihmisen kuvatuksesta.

Olemme menossa äitini luo. Otamme kissaneidit mukaan. Mitähän siitäkin taas tulee. Mutta tuleepahan kokemusta. Kissat kulkee kuljetuskopeissa ja eivät hauku... Siis jos armas ystäväni lainaa sitä kuljetuskoppia meille. Toinen koppi on liian pieni kissalle. On tarkoitettu kanille.

Peruin jotain miehen terapioita tai yhden vain. Koska jos hän on osastolla ja koska olin jo luvannut toimintaterapeutille ko. ajan tietyltä päivältä ja koska neuropsykologi ei antanut muka minulle niitä aikoja vaan taksimiehelle vain.... yhteensattumia on osunut. Joten ... kohta en tiedä minne menee ja kuka tulee...

Ei ole valkoihoisen hommia tällaiset. Ja ihan takuulla puolipäiväisesti näitä miehen asioita saisi hoitaa muutenkin. Ja olen sentään sairaana. Mutten voi jättää näitä ensi viikolle, sillä sittenhän posti on tuonut taas uudet kymmenen minuuttia viidelle eri päivälle ruuvattavaksi. Tilattavaksi. Peruttavaksi.

Ja ainoa asia, jota hoidin tänään ja joka liittyi minun hyvinvointiini, oli se koirahoitola. Haluan elämäni takaisin. Edes muutaman kymmenen minuuttia.