Hoo! Tuli vain kauhea epäilys, ettei miestä tullakaan hyväksymään asukkaaksi minne tahansa, kun hän tarvitsee lähestulkoon jatkuvasti toisen läsnäoloa. Tai näin voisi kuvitella. Saas nähdä sen asumiskokeilunkin kanssa.... jos toteavat, ettei edellytyksiä ole edes kokeiluunkaan. Toisaalta, kyllä asia pitäisi selvittää.

Avustaja soitti. Ovat lähdössä. Oli siellä sekoillut. Niinpä niin. Ja eksynyt ja soitellut useaan kertaan minne päin on menossa. Sen minä sanon, ettei sovi ostaa koskaan isoja tiluksia, ettei näänny omalla takapihalleen.

Ja eipä ollut pyykinpesumahdollisuutta. Ja oli yrittänyt jonkun saada mittaamaan verensokereita, kun mittarin laukusta löysi. Ääliö. Jos olisi tullut jotain, olisi hyvä olla oma mittari mukana, mutta eikö tämä älykkö tehnyt johtopäätöksen, että nyt nyt mit-mittailemaan. Ja sehän vaatii vähintään sairaanhoitajaa... ja jotain muutakin hän oli siellä sönköttänyt ja saanut sisaren silmilleen... jep-jep.

No, yhtä lailla kuin ostamani liköörikonvehti on näköjään jäänyt paitsi likööriä tai sitten sieltä kuivanut... on erään avustajan aivoissa -- jotain on täytynyt tapahtua. Tai sitten on jäänyt jossain alkuvaiheessa tapahtumatta. Että minähän sen valitsin ja minähän tämän lastentarhan pyöritän.

Nyt odotan lähetystä, joka sisältänee viikon vanhoja likaisia, kusisia vaatteita. Yllätys. Ja tietysti sen hoidettavan. Epäili, että saapuvat noin klo 16. Saas nähdä...

En juurikaan jaksa vieläkään tehdä mitään. En edes nukkua. Tiskasin tuossa kuitenkin moneen päivään ekan kerran ja toisaalta siivosin kanin häkin täällä sisällä, kun sellaisia pikkukärpäsiä innokkaana keittiössä häkin ympärillä pyörii.

Häkki ei tainnutkaan olla se pyörimisen syy, vaan kanipojan takapuoli. Ei ole nyt kaniraukan asiat ihan reilassa, kun ns. suolistopapanat jäävät takapuoleen kiinni. Eli takapuolta tässä taas loppupeleistä pestiin. Pitää tuputtaa lisää kuitupitoista ruokaa ja kuivaa heinää.

Jaaha, päikkärit nappasin tuossa vajaan tunnin mittaisena tajuttomuutena. Suumaskia ei enää muistanut käyttää. Mutta kyljet on kipeät ja hengittäminen tosi raskasta.

Nyt jos tästä ampaisi pystyyn ja tiskaisi astiat ja veisi pyykit narulle ja toisi toiset kuivat pois. Ottaisi heiniä ladosta sisäkanille ja veisi ruokaa navettaan ja palaisi kuorimaan pottuja makkarakeittoon tytölle ja minulle ruoaksi. Ottaisi pakkasesta jotain miehelle joka ei tykkää edellä mainitusta keitosta...

Jos kaikki toteutuisi olisin hyvä. Sitä paitsi, pitää jakaa lääkkeitä dosettiin. Tai sitten toivon, ettei huomisen lääkkeet ole jo syötetty... matkadosetista.

Tuumasta toiseen.