Että se ottaa lujille. Soittaa töihin, etten tuu. Siis selkä oli niin kipeä eilen, etten illalla tahtonut kärsiä tehdä mitään. En edes maata sängyssä. Joten päätin yön aikana tai siis ennen kuin sain unen päästä kiinni ts. otin Burtonin... että ilmoitan olevani sairaslomalla huomenna ja ylihuomenna.

Ja minä jopa sen tein. Ihmeellistä. Rasti seinään, ruutuun ja omaan otsaani.

Nyt pitäisi sitten soittaa avustajalle. Huomasin etten ollut oikein kuunnellut. Onko hänen numeronsa taas vaihtunut. Luultavasti. Kohta se selviää. Kun soitan.

Hän vaihtoi keväällä PrePaid-liittymään, muttei sellaiseen jota voisi ladata täällä tuppukylässä, joten hän ajaa 60 kilsaa sitä lataamaan ja kun viimeeksikin oli jonoa ärskällä hän joutui ostamaan uuden numeron. Niin vissiin sitten eilenkin. Siis kun ei vissiin saanut apua sen lataushomman kanssa. Sillä olisi varmaan ollut autossa rautalankakela sitä varten....

Hyi nyt minä olen tuhma. Liikaa särkylääkkeitä taas.

@ @ @

Selästä sitten. Täytyyhän ihmisen selkäranka olla suora. Minulla on skoljoosi. Kuulostaa purjehdustermiltä ja pullistuneen purjeen näköinenhän se skoljoosiselkä on. Joten selkä ja vatsalihakset pitäisi olla hyvässä kunnossa, kun ranka on mitä on. 

Nyt minä taas intoilisin selkääni harjoittaa, kun en voi. Helvetin tekosyynkeksijä.

Töiden jälkeen selkä on kipeä. Siis eräät liikkeet ja asennot vain sattuvat, joten mistään sen kummemmasta ei vielä ole kyse. Joten eilinen ilta meni kiljahdellessa, kun piti lämmittää saunaa ja kumartua ja syöstä polttopuita tulen nieluun. Myös nukkuma-asento oli hakusessa, joten sitten päädyin kutsumaan Burtonin viereeni nukkumaan. Suorastaan mahaani.

Yö menikin melko lupsakasti. Vähän kääntyillessä teki rasitusta naamalihaksille, mutta muuten.... heräsin tytön lähtööön aamulla ja sitten seuraavaksi kello 10.30. Jep. Taisi olla jo univajettakin.

Mutta nyt siis ei muuta kuin lepoa, kuten sairaanhoitaja minua vannotti. Arvaa kai, etten suotta ilmottaudu sairaaksi. Vaikka oletukseni on, että jos olen pois kaksi aamuvuoroa, selkä paranee oleellisesti ja kun palaan töihin perjantaina on kaksi iltavuoroa ja yksi aamu. Sitten mies meneekin jo osastolle viikoksi ja toiseksi sinne Hossaan, joten elämäni tässä helpottuu monella tavalla ja kaikki loputkin ehkä psykosomaattiset vaivat hälvenevät savuna raunioistani.

@ @ @

Koneeseen työnsin pyykkiä, vaikken tiedä minne saan ne kuivumaan, sillä koko yön tuntui satavan vettä ja ulkona tuskin kuivuu pyykit ollenkaan.

Voisin myös yrittää sellaista lightsiivousta, etten köykkisi tai kantelisi mitään raskasta. Ja toisekseen, en tavoittanut avustajaa, joten voisin miettiä mitä helvettiä he tekisivät huomenna, kun avustaja tulee aamulla. Eli en minä ainakaan nukkumaan pääse pitkään. En ainakaan näin pitkään kuin tänään.

Taidan aloittaa postin hakemisella ja ulkoilman haistelulla. Sitten tulen takaisin ja ja ja en keitä vissiin ahkeruuskahveja, sillä joinhan juuri äsken aamukahvit... onpas tämä nyt hankalaa. Palaan kuitenkin kirjoittamaan sairaskertomustani.