Pierut eivät ole hälvenneet.

Annoin eilen suureleisesti rustoja koirille noin kuusi kappaletta yhteensä. Kaksi koiraa, joista toinen ei saa kirjaimellisesti suunvuoroa, joten luultavasti se vanhempi sitten söi ne viisi.

Ainakin hiljaista oli koko illan kun kissat seikkailivat sisällä. Koirat siis ulkona.

No. Perästä kuuluu. Ahneella on paskainen loppu. Omistaja voivottelee nyt nenäänsä pidellen (suurieleisesti taas) sitä hirveää hajua joka viiden minuutin välein leijailee täällä.

Hajulla on seurauksia. Luulin, että silmänpohjakuvauksiin lähtevä mieheni on unohtanut viikon ajan laittaa dödöä kainaloihinsa. Joten puhdistin puhdistusemulsiolla husi-husi kainalotkin ja paita meni vaihtoon ja dödöt kainaloon.

Voi hemmetti. Kun se saha viimein jossain vaiheessa neljän maissa kenties hiljeni, en huomannut sitä. En kai tältä hajulta. Mutta yhtä varmasti kuin huomenna on vapaapäiväni, on sahurin viimeinen työpäivä tuossa saralla. Tai sitten hän on tuolla koko syksyn. I'll be back.