Mutta minulla todettiin rytmihäiriö. Klups.

Nyt syön ainakin toistaiseksi beetasalpaajaa.

Ja yllätys, yllätys sain viisi päivää saikkua.

@ @ @

Vein aamulla tytön töihin miehen mentyä taksilla.

Kotona pyörittelin näppäimistöä aikani ja ystäväni soitti, että tultava käymään kun tulen kirkolle. Minä vähän estelin, kun olen kipeäkin. Joten kun luovutin verta labrassa ja kuunneltuani labrahoitajan taivastelua mieheni virkistymisestä... torpaten liian innon... painelin sinne kaverille odottamaan lääkärikäyntiäni, joka puolestaan oli hilattu ajoissa, että kerkiäisin sitten hakemaan avustajan (jargon jatkoi vapaalla) puolesta.

Siellä ihan soffalla istuin ja joimme.... vihreää teetä ei mitään kohveiiniä. Ja kun lääkäriä odotin (ajat täällä tosi myöhässä jos puoli tuntia menee yli....) tunsin vilunväreitä selkäpiissäni. Lääkäri kutsui minut sisään ja olin kävellä vasemmanpuoleiseen oven karmiin.

Alkoi naurattaa, että tohtiiko tunnustaa, että huimaa enkä usko osuvani oviaukoista läpi? Tunnustin ja sanoin, ettei oireet ole nyt helpottaneet, vaan ovat entisellään.

Sydäntäni kuunneltuaan lääkäri totesi, että kuuluipas sieltä kummia ääniä. Lähete EKG:hen. Minä hieman jo järkyttyneenä painelin labran suuntaan, mutta sydänfilmi oli puhdas ja minä edelleen peloissani. Tosin sydän ei hakannut kuten vastaanotolla lääkärinhuoneeseen mennessäni. Eikä syynä ollut mieslääkäri. Jumala varjelkoon, ettei kyseessä ollut meidän ulkomaalaisvahvistus, sillä hän ei olisi ehkä sydäntä häveliäisyydessään kuunnella.

Mutta ei tietenkään sydänfilmissä mitään. Lääkäri määräsi vastaanotossa olevan sairaanhoitajan ottamaan selvä rytmihäiriö kiinni.

Alkoi jo ahdistaa koko tilanne. Olin EKG:stä tultuani soittanut toimintakeskukseen, että voi pojat, tulen noutamaan omani kunhan selviän ja mikä on ehdoton takaraja?

Sairaanhoitajakaan ei saanut ensiyrittämällä kiinni rytmihäiriötä. Koska nyt osasin jo yhdistää järkytykseltäni mitä he etsivät, kerroin että olisi nyt rasitettava jotenkin. Jouduin kävelemään portaita ylös ja alas, mikä oli kyllä minun ideani. Ko. sh paineli kahville.

Portaat johtivat työpaikalleni... joten yritin kulkea hiljaa, etteivät tule katsomaan ja joutuisi selittämään, miksi ramppasin portaissa ja ilman liivejä, mokomakin roikkorinta....

Lähdin toiveikkaana kolmen kierroksen portaissa tehtyäni vielä yhdelle siis seuraavaan kerrokseen ja takaisin. Sitten olin jo niin puhki, että oli pakko mennä laverille testaamaan, että tokko se riittää.

Riitti, mutta se kelvoton sairaanhoitaja ei seurannutkaan minua, joten jouduin hilaamaan itseni ylös laverille ja huikkasin kahvihuoneeseen, että pari kertaa vielä ja sitten tulet mukaan.

Ja siinä oli lääkäri innoissaan kun rannepulssiani kuunteli. Hoitaja vain onnistui saamaan piuhat sekaisin, sillä oli kertonut aikaisemmin, että kolmekin tuntia tällaisia metsästellään. Ei minulla ollut aikaa kuin tunti... joten oli pistettävä töpinäksi.

Kaikki muut osallistujat tuntuivat olevan tosi innoissaan. Minäkin aloin hihkua, koska minua nauratti, kun toiset eivät älynneet, että minä pelkäsin sen olevan jotain vakavaa, joka sotkisi elämäni.

Viimein lääkäri pyysi huoneeseen ja alkoi kertoa filmien eroavaisuudesta. Enhän minä pystynyt mitään kuuntelemaan. Mietin vain, miten toimin, jos joudun keskussairaalaan. Ja joudunko sairaseläkkeelle...? Paljonko on elinaikaa... voi äly mitä siinä kerkisi miettiä kun lääkäri innoissaan selittää mitä tapahtui.

Hän sanoi, että määrää nyt beetasalpaajia. Samaa Bisopralia kuin miehellekin ja saman määränkin vielä. Hyvästi terve elämä. Pyysin nyt selittämään, että missä nyt mennään.  En tiedä luuliko lääkäri minun tajuavan ilman kysymystäni. Ainakin hän kertoi, että epäili viruksen aiheuttaneen rytmihäiriön, mutta kilpirauhasen toimintahäiriökin on suljettava vielä pois.

Oireena on tietysti se muljahtelu. Ja rytmihäiriö on vaaratonta lajia, mutta todella ikävä kantajalleen.

Siis siitä johtuu etten toivu näistä normiflunssista. Ja olen ihan uuvuksissa. Ja ei kai tämä stressikään ei ole ihan olematon tekijä... voi voi. Minä sain sellaisen aseen nyt asioiden vauhdittamiseen. Aseen joka ei ehkä laukea. Mutta tällä hetkellä oloni on huojentunut.

Ja sain viisi päivää sairaslomaa. Ilmeisesti tässä nyt perjantaina saan tietää kilpirauhaskokeiden tulokset ja sitten uskallan kenties lähteä beetasalpaajieni kanssa reissuun, jos muuten oloni on tasaantunut.

Voimieni mukaan touhuan ei siinä parempaa ohjetta. Mutta kaikki sikosomaattiset jutut jäivät käsittelemättä, kuten myös mikä on flunssan oireita ja mikä ei.

Loistavaa. Pitäisi soittaa äidille... hm.