Ainakin, jos laittaa mustaa vaatetta päälle. Minähän palelen vähän väliä. Mustat caprit tuntuivat olevan kompromissi tänään. Selkä tosin sai helletopin, vetoketjullisen kulahtaneen punaisen villatakin ja sen teddyturkiksen metsiemme-miehet - lookilla. (ruutuja kuosissa)

No, se turkis lensi kyllä jo monta tuntia sitten pois, kun innostuin taas siirtelemään näitä tavaroitani. Ulos menin ihan saadakseni kesän lämpöä.

Sainkin sahan soittoa ja koirien haukuntaa. Jep. Omat koirat haukkuivat. Syynä on läheinen metsäaukko, jossa ilmeisesti oli viime vuonnakin vattuja. Joten siihen sylki nytkin se kyläkunnan ellei kunnan kovaäänisin täti-ihminen sijoituslapsineen.

Onneksi puoli tuntia oli riittävä.

En tiedä kiitelläänkö minua kun tytär herää yövuoron jälkeen... hmm. En minä voi kaikki luontoaktivisteja listiä tai muutenkaan hiljentää. Se on kuin Smurffin laki, että kaikki nyt vain kasaantuu näin - ja sillä siisti.

Näin torstaisin meillä on posti aina myöhässä, kun paikallinen kuntalehti ilmestyy tai tulee jakoon eli kantoon. Se posti voisi olla laatikossa tai sitten ei. Joka tapauksessa lähden viemään kanituksille vettä, etteivät kuole kuumuuteen vaikka navetan viileydestä nyt nauttivat.