kun sairasloma loppuu, olo paranee... Ehkä tuo kakominen on jäänyt, mutta muuten ääni edelleenkin käheytyy. Ja ei kai nuo voimat niin vain palaa.

Mutta mies siis palasi. Ja tämä valvonnantarve. Nouse ylös. Alahan nousta nyt. En aio sinua kiskoa sieltä ja särkeä taas selkääni.

Siis sänky on 99 prosenttisesti märkä. Miten märkä, se lähinnä vaihtelee. Nyt tosi märkä. Ehkä muutan nyt viimeistään iltapalan kello 19. Ja ei kahvia. Mutta kun itse keittää töräyttää kahvit, sääli jättää toinen nuolemaan tyhjää mukia. No, sääli on sairautta.

Tein kauppoja eilen kaverin kanssa. Sen samaisen, joka lupasi kissankuljetuslaatikon lainaan. Haetaan tänään. Kunhan tytär tulee aamuvuorosta.

Kaupat tein luultavasti valtavasta määrästä paperia. Kopiopaperia ja pahvia. Värillistä. Ajattelin, että nyt on materiaalia sitten moneksi vuodeksi tytöllekin korttien ja origamien tekoon.

Ei siinä mitään siis. Hyvä kauppa. Mutta en ole nähnyt sitä lastia enkä tiedä mihin ne laitetaan. Jep-jep. Ahneella on paskainen tai tässä tapauksessa paperinen loppu. Jos sijoitan osan tuohon takan viereen, voin polttopuiden loppuessa mättää sitten värillistä paperia takkaan.

Ei vaan. Ajattelin, että koska joka tapauksessa kanipojan häkki on siirrettävä ensi kuussa tähän huoneeseen, jossa koiran nenät ovat lähellä aina ja alati... joudun rakentamaan ts. korottamaan vanhaa työpöytää, että saan häkin riittävän korkealle. Ja sehän onnistuu nyt näillä papereilla... Luultavasti häkki kohoaa hoidon ulottumattomiin ja joudun hankkimaan tikkaat.

Tänään pitää kiertää pihaa ympäri. Kaivelen kaikennäköistä tainta vastakuormaan. Tai ainakin yritän. Ja sitten on etsittävä jäteastiaan täytettä, sillä mies on ollut pari viikkoa pois kotoa ensin osastolla ja sitten siellä leirillä, joten roskapusseja ei tulekaan 14 kpl kahden viikon periodilla.

Lisäksi tänään on saunotettava ja saunottava kaiketi itsekin. Ja hyvästeltävä ajanviete nimeltä Berliini 2009 eli MM-kisat. Jäänen nyt aivan tyhjän päälle ensi viikosta alkaen. Joskin keskiviikkona pääsee taas tosi toimiin... eli töihin. Jostain syystä nyt ei oikein innosta. Loman tarve on kai sitten niin paha. Mutta viikon päästä sunnuntaina voin huokaista töiden osalta kun on viisi päivää vapaata seuraavalla viikolla.

Ja pari työvuoroa sillä viikolla viikonlopulla, niin alkaa viikon työtön jakso ja siihen perään viikon vuosiloma... joten eiköhän se tässä jotenkin mene nämä muutamat vuorot. Ja tiedä onko sitä keskiviikkonakaan kunnossa töihin.

Mutta tilanne tällä hetkellä on aivan sama kuin vuoden aikana aamuisin. Mies istuu mättämässä leipää suuhunsa ja hörppimässä kahvia. Ja mättäminen on ylimitoitettu sana. Parempi olisi.... hmm. eksyttämässä leipää suuhun, sillä takuuvarmasti, vaikkei ole muita liikkuvia osia siellä keittiössä kuin hän ja kanipoika selän takana, hän pysähtyy itsekseen turjottamaan.

Hampaita pestessä peilin edessä ilme miehen kasvoilla oli tuskainen. Aivan kuin olisi paskat housussa. Sanoinkin siitä. Ei ilme parantunut. Ei naurattanut. Sitten muistin, että niinhän ne olikin. Jatka vain ilmehtimistä. Ei naurattanut häntäkään.