Loma meni hyvin. Matkat menivät hyvin ja auto toimi kuten tuonikäisen kuuluukin toimia, mutta varmasti.

Voimat on tietysti sairauden takia vielä vähissä. Ja kun tyttö sen jalkansakin teloi silloin lähtöpäivänä, muutettiin muutenkin tiukkaa ohjelmaa tiukemmaksi. Ja selvittiin siitä.

Vanha ystäväni, tai siis entinen koulukaverini on sinnikkäästi pitänyt yhteyttä vuosien ajan. Minä en. En tämän miehen vammautumisen jälkeen. Jotenkin omien asioiden jatkuva vellominen riittää yleensä näin blogissa ja live-elämässä täällä paikkakunnalla.

Ei ole vain voimia ja haluakaan kertoa kaikkea alusta ja juurta jaksaen. Joten on jäänyt vastaamatta puheluihin jne. Hyi minua.

Mutta jäin kiinni kun kaveri oli vaihtanut numeronsa... valitettavasti olin käheä ja muutenkin tilanteessa, jossa en voinut puhua, joten totesin, että nähdään seuraavalla viikolla, kun tulemme maisemiin.

Ja eihän se kaveri luovuttanut helpolla. Ja en minäkään. Pää oli sekaisin tästä elämästä ja sen viime käänteistä: taudista ja lääkityksestä ja päätöksistä, joiden vaikutuksia en vielä paremmin pysty analysoimaan ja toteutumisaikatauluja ennakoimaan.

En halua siis tavata kaveria, enkä juurikaan ketään, jolle pitäisi puhua jotain järkevää. En kykene leikkimään kylässäkävijää, kun tunnen ajautuneeni nyt sivuraiteelle, enkä tiedä minne helvettiin tämä juna on menossa. Sen tiedän, ettei ainakaan huonompaa kohti, mutta muuten aika menee junan ikkunoista tuijotellen ja merkkejä lukien.

Pää on ihan sekaisin. Yhtenä mylläkänä iloista odotusta omaishoidosta vapautumisesta, pelonsekaisia tunteita ihmisten tuomioista lähinnä kai miehen sukulaisien osalta, epävarmuutta työtilanteesta (jatkunut jo puoli vuotta tämä viimeisin tilanne) - ja sekalaisia tunteita elämän järjestämistä pikkukäänteistä niin omaan kuin muidenkin perheenjäsenten terveyteen ja elämään yleensä liittyen.

En ole siis hyvää seuraa juuri nyt.

Ja minun piti mennä tänään aamuvuoroon kuten huomennakin. Työkaveri soitti ja pyysi vaihtamaan vuoroa iltaan. Sehän vain sopii.... jos saisi tuon päänsäryn herkeämään ja paineet kohdalleen... ja kerkiän minä aamuväännöt tekemään huomenaamullakin. Sitten koittaa parin viikon vapaus töistä.

Mies tulee huomenna illalla ja on ensi viikon töissä täältä kotoa. Viikon päästä maanantaina menee viikoksi osastolle. Silloin minä saan viikon lomaa ihan kotona.

Yritän täällä siivota ja etenkin kuntoilla tuolla metsässä. Käveleminen selkiyttää aivomassaa. Nyt päänsäryssä kylläkin ajatus siitä ei yhtään lohduta. Olen varmaan saanut eilisen autoilun aikana vetoa ja väärää ajoasentoa ruotooni.

Koirat haettiin eilen. Kaikki oli mennyt hyvin. Tosin koirat haisee tupakansavulle... taitaa olla hinta siitä hoidosta. Muuten hinta oli niin pilkkahinta että en jaksa tupakoita murehtia. Vaikka tuntuu tosissaan pahalle, jos koirat on tupakansavussa....

Kelalta tuli päätös miehen kuntoutusasioissa. Myönnettiin Kankaanpäähän 28 vrk kuntoutusta. Mutta ei henkilökohtaiselle avustajalle. Minä esitin tätä puolta, kun paikallisessa kuntoutusyksikössä lääkäri totesi, että tuskin noin vaikean hoidettavan ihmisen kuntouttaminen onnistuu missään ilman omaisen panosta. Täh? Ihmettelin jo sitä silloin ja nyt joudun ihmettelemään myönteistä päätöstä, jossa luki vielä, että palveluntarjoajan tehtävä on varmistaa hoito ko. ajanjaksolta eikä siten avustajalle ole tarvetta.

Nyt vain sitten päätökseen on laitettu mukaan omainen. Eli minä. Ja en minä tosiaankaan aio osallistua, joten kaikki voi mennä kokonaan uusiksi.

Se miksi en osallistu on se kokemus sopeutumisvalmennuskurssilta. En tule saamaan ruokaa tiukan ruokavalion vuoksi. Joudun hoitamaan mieheni asiat, koska olen paikalla ja jos en hoida, joudun seuraamaan siinä samassa huoneessa kun miestäni hoidetaan. EVVK.

Ja ei siinä kaikki. Minun on hommatava eläimille hoitaja ja talolle lämmittäjä, joka päivittäin käy lämmittämässä taloa. Joten antaa olla. Eikä tosiaankaan kiinnosta olla samassa paikassa miehen kanssa. Juuri eroa tässä haaveillaan ei mitään viikkoja kestäviä kuntoutusjaksoja yhdessä.

Noh, täytyy ensi viikolla soitta Kelaan ja tarkistaa, voiko minut tiputtaa listalta pois ja antaa jollekin muulle paikkaa tarvitsevalle. Varsinkin kun ajanjaksoa ei ole vielä sovittu ja haettu. Tai kai siitä on jo kutsu tulossa... asiat kun etenee juuri siten kuin ei olisi toivonut.

Pitänee lähteä jotain tekemään ennen kuin töihinlähtö koittaa. Kääk. Heti tuli huono olo ja pyörryttää. Paineet on varmaan taas alhaalla.... yöks.